16 junalla kahdeksassa maassa

Kaksi viikkoa raiteilla meni nopeasti, enimmäkseen mukavasti, joskus kyllä tukalasti. Eukkomamma palasi kotiin mukanaan yli 900 valokuvaa ja niiden päälle iso tukko muistoja muisteltavaksi seuraavan 35 vuoden aikana.

Värikästä Varsovaa. Turistit vaelsivat virtana kohti vanhaa kaupunkia, toiset jo takaisin.

Kun matka vei 16 junalla ja kolmella laivalla kaikkiaan kahdeksaan maahan Suomi mukaan luettuna, ei eukkomamma halua turruttaa lukijoitaan millään matkaraportilla. Pari päällimmäistä tunnelmaa sen sijaan voi ylös kirjata.

Ensiksinkin Keski-Euroopan vanhat kaupungit ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia, vaikka maa ja kieli olisivat eri. Ja miksi oikeastaan niin valtavia eroja olisikaan, kun esimerkiksi Itävallan Wienistä Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan on vain jotain 80 kilometriä, vai onko sitäkään. Sen välin olisi voinut matkata jokilaivallakin pitkin Tonavaa. Ja nopein reitti Slovakiasta naapuriin  Puolaan kulkee Tshekin kautta. On siis suuri siunaus, että muurit murtuivat ja ihmiset voivat kulkea ja nähdä toisiaan.

Turisteja Brandenburgin portilla, Pariisilaisaukion puolella - eli entisessä Itä-Berliinissä.

Muurin muistot ruokkivat turismia Berliinissä, ja kieltämättä historian havinaa tuntui melkein joka askeleella. Jos olisi parempi historian tuntemus kuin eukkomammalla, matkasta olisi saanut paljon enemmänkin irti. Eukkomamma tyytyi töllistelemään.

Patsaita on kaadettu, mutta myös säilytetty. Isä Stalin seuraa katseellaan kulkijoita Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa.

Matkustaminen on Tshekissä, Slovakiassa ja Puolassa halpaa, junalla matkustaminen erityisen kivaa ja vaihtelevaa. Joskus kyllä tuskallista, ainakin 35 asteen helteessä,  mutta elämyksethän ovat parasta mitä matkoista käteen jää.

Junailu on edelleen myös suosittu reissumuoto, vaikka halpalennot väkeä lennättävätkin. Prahan-Varsovan-junassa koko vaunu tuntui olevan täynnä reilaajia – me kyllä vanhimmat heistä, luulisin.

Tässä odotetaan Zilinaan menevää junaa Banska Bystricassa keski-Slovakiassa.

Kun oli hieman enemmän rahaa kuin nuorena, raaski sitä myös käyttää – ruokaan ja juomaan ja hieman parempiin hotelleihin. Tavara on joka paikassa samaa mitä kotoakin saa, shoppailemaan ei innostuttu missään, vaikka aina välillä kauppakeskuksissa vilvoiteltiinkin.

Palvelua sen sijaan saa ihan eri tavalla kuin täällä pohjoisessa, ja palveluita myös me käytimme – jopa taksia. Kävelyä tuli sentään enemmän, yli 70 kilometriä.

Zvolenin vuorella 1400 metrin korkeudessa Slovakian Ala-Tatralla helle oli siedettävämpää. Riippuliitäjille riitti tuulta, taivasta ja maisemia.

Junamatkailun erityinen tunnelma on sama kuin 1980-luvulla, mutta totuuden nimessä on paljon muuttunutkin. Hotelleja oli varattu jo etukäteen netin kautta, paikan päällä ne löytyivät helposti kännykkään ladatusta kartasta. Ja vaikka postikortteja edelleenkin laitettiin, tekstiviestit veivät ja toivat kuulumisia päivittäin.

Ovatko Lemin Kirjavan sivut tallessa, tarkistivat pehmokissat ja -siili Puolan Gdyniassa ennen laivan lähtöä koti-Suomeen. Pehmot eivät aiemmilla interreileillä olleet mukana, mutta matkustuskokemusta on jo yli 20 vuodelta ja yhtä monesta maasta.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *