Ennen lumisadetta

Maanantaina ei vielä satanut lunta. Lahnajärvellä oli miltenpä helppo käyskennellä, vaikka jääkelit ovat surkeat olleetkin.

Jään kattava vesi raidoitti lunta.

Lahnajärveä, kuten varmasti monta muutakin järveä, kattaa kolme tai neljä kerrosta: jää, jään päällä vesi, veden päällä kohvajäätä ja sen päällä lunta. Ja lumikerroskin on paikoin suksia kantava. Tai oli, nythän taas sataa lunta lisää ja peittää vanhat kerrokset.

Eukkomamman sukset olivat niin korkealla katon rajassa, ettei niihin yltänyt. Eikä toisaalta olisi halunnut niitä vetisellä jäällä uittaakaan. Sen sijaan varastosta löytyi muuta jalkaan pantavaa.

Lumikengät ja vanhan ajan sompasauvat - kunnon menopelit pehmeään hankeen.

Lumikengillä pääsee eteenpäin kelissä kuin kelissä. Pitävät jäisellä tiellä, luistoa ei tarvita, joten kastuminen sohjossakaan ei haittaa. Muutaman kerran Lahnajärvelläkin upposivat kengät vetiseen sohjoon ja saivat pohjiinsa monisenttiset tierat. Mutta ne irtosivat, kun sauvalla kopautteli.

On järvelle uskallettu isommillakin  peleillä. Lumikelkoilla, mönkijöillä, jopa autoilla. Jos mönkijä humpsahtaa kohvan läpi, tilanne on hankalampi kuin kenkäilijällä. Eikä kelkallakaan varmasti helppoa ole.

Siksi taitaa mennä aikaa ja tarvitaan paljon pakkasta, ennen kuin laduntekijät järvelle pääsevät. Niitä pakkasia eukkomamma odottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *