Hei taas, ja iloisia sirkutuksia linnuilta!

Linnuilla olikin oikein mukava joulu ja uusi vuosikin sujui hyvin eivätkä nämä linnut ainakaan näyttäneet pelkäävän raketteja yhtään!

Sini (vas.) ja Amppu osoittautuivat rohkeiksi linnuiksi.

Nyt voi olla ylpeä kun omistaa tällaisia rohkeita lintuja. Ei se kerran meillä kyläillyt koirakaan niin kauhea ollut, vaikka meinasikin tunkeutua häkkiin sisään. Ehkä se olisi ollut pelottavampi jos olisi onnistunut siinä.

Sinin vanha rakkaus pähkinöihin on astunut uudestaan voimaan. Joululahjaksi saadut pähkinät olivat oikein herkullisia, mutta oli niitä toki hauskaa
heitelläkin. Varsinkin Ampusta, joka ei ole vieläkään tajunnut miten pähkinän voi syödä tiputtamatta sitä häkin pohjalle.

Pähkinöiden lisäksi linnut saivat ( joskin vasta pari viikkoa joulun jälkeen, mutta tarkoitus oli sama ) uuden pinkin orren ja mansikka-herkkutikkuja. Orteen Amppu rakastui heti, sillä se on sijoitettu toisen erityisesti Sinin suosiman orren viereen niin että Amppu voi istua Sinin edessä niin halutessaan (ja tottakai Amppu haluaa; katso kuvaa ylempänä.)

Toinen herkkutikuista popsittiinkin jo yhdessä päivässä, vai pitäisikö sanoa pikemminkin yhdessä yössä.

Ampusta on tullut oikein kesy. Se rakastaa hirssintähkän syömistä kädeltä ja istuu joskus kädellä ”ihan muuten vaan” . Toisaalta, Sinikin tykkää hirssistä ja siinä se ongelma sitten onkin. On toki imartelevaa kun linnut tappelevat siitä, että kumpi saa istua kädellä, mutta yritän silti aina välttää
mahdolliset tappelut (jotka Sini voittaa aina).

Ratkaisu siihen onkin varsin selvä. Lintuja on kaksi ja niin on käsiäkin. Eikun siis molemmille käsille hirssi, kädet häkkiin ja loput linnut hoitavatkin sitten itse.

Amppu ahmimassa hirssintähkää.

Ihmisillä on kuitenkin tapana soittaa juuri kun molemmat kädet ovat häkissä, eivätkä ne mielellään luopuisi rakkaasta herkustaan, vaan tarrautuvat käteen kaikin voimin, kun niitä yrittää saada siitä pois. Ei siinä sitten jouda puheluihin vastaamaan.

Sini ei muuten olekaan enää mikään ”pikku Sini” sillä sen vahanahka (nokan yläpuolella oleva alue, jossa sieraimet ovat) on muuttunut ruskeaksi. Sini on nyt siis aikuinen undulaattinaaras eikä mikään pikku poikanen. Niin ne lapset vain kasvavat :-).

Sinistä on tullut aikuinen.

Ampun vahanahkasta pitäisi tulla sininen, koska se on koiras ja vanhempi kuin Sini. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Ampun värityksen vuoksi sen vahanahka tulee aina olemaan vaalea, niin kuin joillain undulaateilla on.

Siinä taisikin olla kaikki, joten heipsan ja hyvää uutta vuotta kaikille

toivottavat Cytherea & undupallerot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *