Lintuja rengastettu jo sata vuotta Suomessa

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mistähän Johan Axel Palmenin mieleen moinen ajatus helmikuussa 1913 tulikin, panna nyt linnun jalkaan merkki, jotta voisi seurata sen elämää!

Ensimmäiset kihlat tämä eläintieteen professori laittoi talitiaisen jalkaan, renkaaseen hän laittoi oman nimensä. Muutama ystävän innostui asiasta, mutta vuonna 1926 rengastus siirtyi yliopistolle, ja renkaisiin tuli merkintä MUS:ZOOL, Helsinki, Suomi.
Nyt rengastus on jo arkipäivää, joka vuosi kihlataan parisataatuhatta lintua, ja kaikkiaan Suomessa on näiden vuosien mittaan rengastettu jo yli 10 miljoonaa lintua. Ja mitä varten?

Se on eriomainen tapa saada tietoa lintujen muuttoreiteistä, talvehtimisalueista, joskus jopa matka-ajasta, vai mitä tuumaat hippiäisen ennätyksestä. Tämä maamme pienin lintu rengastettiin Hangossa ja tavattiin vuorokauden kuluttua Puolasta, 646 kilometrin päästä. Matka tosin taittui myötätuulessa.
Renkaitakin on nykyään monenlaisia. Lähes kaikki ovat nähneet joutsenella kaularenkaan, koskikaralla voi olla värirenkaat samoin esim. valkoselkätikalla. Renkaita voi olla siis kaulassa, jalassa tai vaikkapa molemmissa jaloissa.

Usein renkaan löytää kuolleen linnun jalasta. Silloin renkaan voi lähettää rengastustoimistoon, mutta jos haluaa pitää renkaan muistona, voi tiedot lähettää vaikkapa kirjeellä os. Rengastustoimisto, PL 17,00014 Helsingin yliopisto tai sähköpostilla os. elmu_ren@cc.helsinki.fi
Ilmoita lintulaji, jos se on mahdollista tunnistaa, ja tiedot renkaasta, numerot ja kirjaimet, sekä värirenkaista värit.Ilmoita myös linnun löytöpaikka ja -aika. Voit vielä yrittää arvioida linnun kuolinsyyn, ja kuinka kauan se on ollut kuolleena.

Elävänä tavatun linnun hyvälaatuiset valokuvat ovat myös mainioita lähettää, jos niistä pystyy numerot lukemaan. Ilmoita myös omat yhteystietosi, sillä vastauksena saat kiitosten lisäksi tiedot linnun rengastuspaikasta jne.
Vaan mitä tehdä, kun omalla ruokintapaikalla käy rengastettu lintu, kuten tässä kirjoittajalla sinitiainen. Vaikka se nakutti rasvaa kolmen viikon ajan keittiön ikkunan takana, ja vaikka kuinka yritti zoomata kameraa, niin selvää kuvaa linnusta ei saanut. Siinä se nyt kuitenkin oli ilona päivittäin.
Ehkäpä yritän lähettää näinkin hämärät kuvat rengastustoimistoon.

 

 

 

 

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *