Talvisia retkiä lintuja laskien

Teksti: Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuva: Terttu Kultanen

Maaliskuun alussa lintuharrastajat kulkivat  perinteisesti Kurhilan reittiä Savitaipaleella, tällä kertaa kauniissa aurinkoisessa pakkassäässä, joka punerrutti somasti poskia.

Kuvassa retkeläiset vas. Aila Järvimies, Alli Kauppi, retkikummi Sirkka-Liisa Vaalivirta, Seppo Järvimies,Ossi Illukka, Päivi Pihamo, Robin Kallio, Sari Ramula ja Kaisa Illukka.

Talvella lintulajit ovat vähissä. Silloin kannattaakin aloittaa lintuharrastus ennen kevään valtavaa muuttoa, joka suorastaan pamahtaa silmille äänineen ja ihmeellisine väreineen.

Mukava on myös seurata oman seutukunnan linnuston kehitystä vuosien myötä. Sellaista harrastavat myös talvilintulaskentareittien kulkijat.

Jos haluaa perustaa oman reitin, kannattaa sitä katsella jo näin kevään tietämillä valmiiksi, ja päättää, tekeekö reitin hiihtämällä vai seuraileeko jo valmiita aurattuja teitä.

Varsinaisia kelkkauria ei saa lähteä ilman sopimusta kulkemaan, mutta varsin mukavaa on, jos sellainen laskentaa varten saadaan aikaan. Lumikengätkin on oiva keino kulkea metsässä.
Laskenta on aloitettu aikanaan talvireiteillä vuodenvaihteen 1956 tienoilla, ja myöhemmin mukaan ovat tulleet syyslaskenta marraskuun alkupuolella ja kevätlaskenta tammi-helmikuun vaihteessa.

Eläinmuseon Linnustonseuranta kerää tiedot, jotka kertovat sitten valtakunnan linnustosta paljon. Esimerkiksi näiden vuosien aikana talitiaisen tilanne on pysynyt melko vakaana, mutta töyhtö-, hömö-  ja lapintiaisen määrä on ollut jatkuvasti rajussa laskussa.

Voittaja on ollut ehdottomasti sinitiainen, se on lisääntynyt melkeinpä räjähdysmäisesti.

Pakkanen hiljensi kevätlaulut

Savitaipaleella on muutamia reittejä, joita säännöllisesti lasketaan. Maaliskuun alussa laskettiin perinteisesti Kurhilan reittiä Savitaipaleella, tällä kertaa kauniissa aurinkoisessa pakkassäässä, joka punerrutti somasti poskia.

Edellisessä laskennassa vettä tuli taivaan täydeltä. Nyt ei säässä ollut valittamista, mutta edellisten päivien kovat yöpakkaset olivat vaientaneet jo alkaneet kevätlaulut, joten metsäosuuksilla oli todella hiljaista.

Ei näkynyt edellisen päivän teeriä, ei runsaina koivujen latvassa ruokailevia urpiaisia, toki yksinäinen palokärki kuikutti aukon yllä . Ja pienimmäinen retkeläinen Robin punaisine poskineen seuraili juoksujalkaa pyyn jälkiä metsätien uudessa lumessa.
Kurhilan reitti on varsin monipuolinen. Löytyy rantamaisemaa, metsää, aukkoja ja varsin runsaasti varustettuja ruokintapaikkoja maaseutuasutukselta. Reilu kolmen kilometrin matkakin taittuu kaiken ikäisiltä ihmisiltä, varsinkin , kun talven mittaan lumen tukkimat metsätiet maanomistaja ajaa moottorikelkalla porukalle kuljettavaan kuntoon.

Lajimäärä tämän talven mukaisesti niukahko, 10-11 lajia, parhaat korppi, palokärki ja ne pyyn tuoreet jäljet.

Mäntyperän pitkältä (5 km) reitiltä löytyi 9 lajia, sielläkin parhaat palokärki ja Virmajärven jäällä ronkkuvat korpit.

Mäntyperän lyhyeltä (3,5 km) saatiin 11 lajia, harmaapäätikka, töyhtötiainen ja varpushaukka kiinnostavimmat. Käpylinnut lentelevät katsastelemassa monen vuoden jälkeen runsastuneita käpylatvoja.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *