Jännitys alkaa käydä sietämättömäksi, vaikka jo kaksi viikkoa on harjoitellut. Loppuviikko on sen todellinen huipennus.
Lauantaina eukkomamma pääsi lähelle (?) jännityksen kohdetta.
Päällimmäinen ja pahin jännitys on tietenkin jääkiekossa. Alkusarjan otteluissa on eukkomamman mittapuulla ihan riittämiin panosta, ja nyt pudotuspeleissä pulssi vain nousee.
Eukkomamma on keksinyt mainion keinon pitää jännääminen aisoissa. Kun samalla kutoo sukkaa, ei tule mieleen pureskella kynsiään tai hyppiä yläpystyä. Huutaminen kuitenkin onnistuu.
Lauantaina Areenassa yläpystyt jäivät muutaman kerran väliin, kun ei voinut herättää sylissä nukkuvaa pikkuleijonaa. Valveilla ollessaan nuorimies (3 v) kyllä jaksoi huutaa Suomen joukkueelle. Varmaan kuulivat, vaikka olimmekin yläkatsomon ylimmällä rivillä. Miten muuten olisivat tehneet seitsemän maalia…
Mutta nyt siis hyvässä lykyssä on jännitettävä nyt torstaina, sitten lauantaina ja vielä sunnuntainakin.
Ja siinä sivussa pitäisi jännittää Krista Siegfridsin menestystä euroviisuissa, ihan ensiksi sitä onko hänellä torstai-iltana ääntä. Ja launataina sitten finaalia. Jos se jääkiekon puolesta on aikataulullisesti mahdollista.
Ja vielä voi jännittää sitäkin, alkaako lehtimieslakko perjantaina, ja työsulku maanantaina. Jolloin eukkomammalla olisi ollut töitäkin tiedossa.
Lemin Kirjava sen sijaan ei ole lakossa eikä sulussa. Jos vain serveri jaksaa pyöriä, kirjavia kirjoituksia julkaistaan kuten ennenkin. Viime viikonloppuna palvelin hieman jumitti, mistä pahoittelut lukijoille. Nyt taas toimii, toivottavasti myös tulevana viikonloppuna.