Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kerran postilaatikolla käpsytellessään Mäntyperän eukko hämmästyi huomatessaan lastujen lentävän tienlaidan haavasta. Pysähtyi tuohon katselemaan, ja silloinpa kolosta kurkisti tikka, katsoi hetken ja alkoi taas uurastaa.
Kolon eukko sai kuvaan, mutta tikka meni piiloon.
Nyt on puun alla mahtava kasa lastuja, ja siinä, tien laidassa kulkijan silmän korkeudella tikka todella aikoo pesiä. Sieltä se varovasti kurkistaa, kun ohitse kuljen, mutta vetäisee niin nopeasti nokkansa piiloon, ettei kamera mukaan ehdi.
Nyt vain jännittää, kuinka käy sitten kun ääekkäät käpytikan poikaset alkavat kerjätä ruokaa… saaneeko tikka siinä rauhassa poikueensa kasvattaa. Ja kun tie on niin lähellä niin miten käynee sen tikanpojan nauriin…