Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tummat pilvet peittivät taivaan, kun Tarmo Kontunen kylänvanhimpana toivotti väen tervetulleeksi vallikirkkoon Kärnäkosken linnoitukseen Savitaipaleella.
Vallit ovat jo tuttu kirkkosali.
Siellä on samolissa merkeissä tavattu jo toistakymmentä vuotta. Lämmin kesäsade ripotteli sen verran, että sateenvarjot ja sadetakit olivat ensin tarpeen. Timo Kuutti myhäilikin oman suojansa alta, että nyt hän voikin pitää pikän puheen. Päivän epistolan luki Esko Simonen ja kanttorina oli ilman soittimia Mikko Kallio, joka on siirtymässä uusiin kuvioihin Mikkeliin.
Oisha myö hänet pidetty täälläkii, kuului joku kuiskaavan.
Mukavasti soivat tutut virret valtavan koivun katveessa, pilvet rakoilivat, ja mielen valtasi harras tunnelma, ja kiitollisuus. Luonto on mahtava kirkko!
"Kirkon" penkit muuuttuvat ensi viikolla teatterin katsomoksi.
Kirkkokahvit juotiin sitten myllyrakennuksen museosahan puolella, jossa monia muitakin tapahtumia on pidetty.
Sade alkoi ropista viimeisten jonottajien niskaan, kaikki eivät millään mahtuneet yhtä aikaa sisään. Mutta kun sinne päästiin, juotiinkin makoisat kahvit tuoreen pullan ja kakkujen kera mukavasti jutustellen ja tuttuja tavaten.
Sisällä museossa tilaa riitti kaikille.