Eukkomammalle Lahnajärvi on enimmäkseen talvinen elementti. Sunnuntaiaamuna kuitenkin työnnettiin vene vesille ja lähdettiin nauttimaan laineista.
Tässä ollaan Papinojalla. Eukkomamma pääsi kotimatkalla perään huilaamaan ja valokuvaamaan.
Ainakin kaksi kesää eukkomammalta meni ilman, että olisi veneeseen noussut, ainakaan kotirannassa. Vene siellä kuitenkin on uskollisesti odottanut, ja joka kevät se on muistettu pystyyn nostaa ja syksyisin laittaa pukkien päälle talviteloille.
Nyt kesän alussa se myös puhdistettiin isommasta roskasta ja liasta. Sitkeintä likaa oli – arvaatteko mikä? Jäkälä, sama vihreä jäkälä, joka peittää kallioita. Se oli meinannut ottaa vanhan lasikuituveneen haltuunsa, kun kukaan ei kerran souda.
Katuharjalla jäkälä kuitenkin irtosi, ja nuori polvi ja vielä nuorempi polvi pääsivät juhannuksen aikaan vesille.
Ja nyt myös eukkomamma. Kivijärven puolella käytiin pyhäaamuna. Hyvä oli soudella, vaikka tummanharmaita pilviä taivaalle kerääntyikin. Välillä aurinko pilkisti niiden välistä menneistä helteistä muistuttaen.
Kun eukkomamma oli soutanut puoli tuntia, huomasi hän kuntoilleensa. Lemin kunnan kuntokorttiin sai siitä soutumerkinnän – se onkin ensimmäinen soutumerkintä. Kerkesi vielä kevätjakson korttiin.
Kuntokortti onkin ollut eukkomamman paras onnen amuletti. Sen kanssa on arpaonni suosinut, vaikka lotossa ei koskaan. Kerran eukkomamma sai korttiarvonnoissa lahjakortin, jolla hankki kävelysauvat, ja reilu vuosi sitten pamahti koko vuoden päävoitto – isompi lahjakortti.
Hankkikaa siis tekin onnen – ja kunnon – tuojaksi kuntokortti.
Kuntokortin saa kunnanvirastolta, minne se myös neljässä erässä vuoden aikana palautetaan.