Siirry suoraan sisältöön

Valoisia kesäiltoja, synkkiä ajatuksia

Eukkomamma kävi tiistai-iltana iltalenkillä tavallistakin valoisimmassa oloissa. Vartin yli seitsemän loistivat katuvalot kilpaa ilta-auringon kanssa.

Valoa oli niin Vainikkalantiellä kuin siltä Lukkarinkujalle johtavalla kävelyreitillä, samoin ainakin Niemelänpolulla. Valtion valot Iitiätiellä eivät toki olleet päällä, mutta niissähän ei valoa ole juuri pimeälläkään.

Mahtoiko olla kyse epäkunnossa olevista ajastimista vai ennakoivasta ajastuksesta? Lokakuussa varmaankin on jo pimeää seitsemältä.

Vai voisiko kävelytiet valaista aurinkoenergialla, kuten eukkomamma puutarhaansa?

 

Pimeää päin ollaan menossa myös lemiläisten ja muiden eteläkarjalaisten terveydenhuollossa. Eksoten mallit terveyspalvelujen uudeksi rakenteeksi pienempien tai suurempien veronkorotusten raameissa kylmäävät. Maaseutukuntien lääkäripalveluissa mennään sellaista takapakkia, että ollaan kohta sotia edeltävissä ajoissa.

Eukkomamma ymmärtää sellaisten palvelujen alasajon, joille ei riitä käyttäjiä. Jos kyläkaupassa ei ole asiakkaita, kirjastossa lainaajia tai koulussa oppilaita, tekohengitys on kallista puuhaa.

Mutta jos kaikki lääkäriajat ovat sairaanhoitajan seulonnan jälkeen yhä käytössä ja hammaslääkäri poraa päivät pääksytysten, miten toimipaikkojen keskittäminen tuo säästöä? Kun jäljelle jäävä terveyskioski – tai mikä hyvinvointiasema se onkaan – vaatii kuitenkin toimitilat. Tai ehkä löytyy jokin tuulikaappi jostakin – Mallu-auton lisäksi.

Keskitetyille lääkäreille tarvitaan varmasti lisätilaa, samoin heille jonottaville potilaille. Odotusajat venyvät, sillä tuskin Kela korvaa kyytiä maaseudulta jokaiselle erikseen, joten odotustiloja tarvitaan.

Hammaslääkärin menetys on myös iso menetys, varsinkin koululaisten osalta. Kirkolla ovat oppilaat päässeet kävellen hammashoitoon kukin vuorollaan, kaupunkiin heidätkin on kuljetettava. Tai sitten ei hoideta ollenkaan.

Miten tähän on tultu, sitä ei eukkomamman päällä ymmärretä. Ilmeisesti on eletty velkaisessa harhassa, ylioptimistisesti yli varojen.

Nyt pelataan veroprosenteilla: korotetaanko kunnallisveroja enemmän ja karsitaan palveluja vähemmän, vai korotetaanko vähemmän ja karsitaan enemmän. Ensimmäinen vaihtoehto ehkä voisi antaa lupauksen, että maksamalla reilun viidenneksen tuloistaan kunnallisveroja saisi sentään joitain palveluja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *