Teksti: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Sunnuntai-iltana Savitaipaleen kaunis kirkko kutsui kuulemaan Matkavirsiä, joita lauloi baritoni Esa Ruuttunen kolmen sellon säestyksellä. Tähän trioon kuuluivat Jussi Makkonen, Sini Hyvärinen ja Matti Makkonen, sovittaja.
Konsertti aloitettiin Etelä-Pohjanmaalaisella sävelmällä ” Käy isänmaataan kohti ain”. Alkuosassa kuultiin muitakin Siionin virsiä,kuten ”Seisomme ovellasi”, ”Kaitse, Paimen, lampaitasi”, ja ”Soi virteni kiitosta Herran”,sekä unkarilainen virsi ” Jeesus on Paimen, hän kanssamme käy”, virsikirjassa 177.
Teologiaa opiskellut ja valmistuttuaan Temppeliaukion kirkossa papin virassakin toiminut Esa Ruuttunen sai pienen hengähdystauon, kun sellot soittivat afroamerikkalaisen spirituaalin ”Lasken raskaan taakkani”, ja skotlantilaisen sävelmän ”Laupeuden ääni”, jossa sellot väräjöivät kuin lempeä tuuli.
Ahti Sonnisen sovittamat kolme Siionin virttä aloittivat toisen osion. Henkeä pidätellen piti kuunnella kuinka notkeana soi Ruuttusen ääni kirkon holvikaton alla. Hänellä onkin vahva musiikillinen tausta: Sibelius-Akatemia ja Kansallisooppera, jonka vakituisena solistina oli eläkkeelle jäämiseen asti 2005.
Savonlinnassa häntä on kuultu opperajuhlilla, ja vuonna 2000 hänet valittiin vuoden taiteilijaksi. Monien muiden ansioiden lisäksi hän on esiintynyt Berliinin opperassa, Baijerissa, Covent Gardenissa , tuntuu, että lähes kaikkialla Euroopassa, Kanadassa, USA:ssa.
Hauska yksityiskohta on, että pappiskoulutuksen myötä tästä musiikkimiehestä on ilmestynyt Pekka Hakon kirjoittama henkilökuva ”Esa Ruuttunen-Oopperapappi”.
Konsertti jatkui kahdella Armas Maasalon sovituksella, ”Oi armo ja rakkaus suur´” ja ”Hän on suuri ja ihmeellinen”, joiden jälkeen sellot saivat taas vuoron kahdelle kappaleelle ”Go Down Moses” ja ”Nobody knows”. Näiden jälkeen kolmannessa lauluosuudessa kuultiin Markku Kilpiön ”Laulu leivästä”. Erikoisesti allekirjoittanutta kosketti, ehkä omakohtaiseksi koettu Jaakko Löytyn ”Ei näy kyntäjää missään”, varsinkin sen riemukkaan kertosäkeen takia, jossa Ruuttusen ääni tempaisi mukaansa: ”kyllä syntinenkin veisata saa”! Teki mieli mukana veisata!.
Vielä kuultiin toinen Löytyn sydämeen käyvä ”Turvaan Jumalaan, ja sen jälkeen viimeiseksi tarkoitettu ruotsalainen kansansävelmä ”Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta”. Tässä vaiheessa on tunnustettava, että kamera oli unohtunut autoon, eikä sitä olisi tohtinut käyttääkään,joten ainoa kuva on ohjelmalehtisen kannesta.
Ylimääräisessä kappaleessa aivan tuntui suuren miehen kristillinen nöyryys ja kiitollisuus, upea ääni täytti niin kirkon kuin sydämetkin.
Nöyrästi toivotan minäkin hyvää ja turvallista matkaa matkavirsikiertueelle, joka näin Savitaipaleelta alkoi ja jatkuu 3.11 Jyväskylästä Turkuun, Helsinkiin jne. 3.12.-13 Imatrallekin joulukonsertin merkeissä, monen kotimaisen kohteen lisäksi Tsekkiin ja Saksaan, kunnes päättyy 22.12.-13 Kolille.