Teksti ja kuva: Miranda Honkanen
Kisu loikkasi tietämättömänä lumen määrästä ulos suoraan hankeen. Kisu nosti ylös lumisen naamansa ja sylki lunta ulos suustaan. ”Huh huh! Näin paljon lunta.” Kisu henkäisi ja katsoi lumista pihaa.
”Onko talvi alkanut nyt vai sulaako lumi pois, Kisu?” Sini kysyi.
Kisu ravisti lopunkin lumen turkistaan ja totesi: ”Enpä tiedä.”
Kuti-Kuti katsoi ovelta pois johtavia kivilaattoja. ”Onkohan tuo liukas?” hän kysyi.
Kolme kissaa meni katsomaan. ”Joku on hiekoittanut tämän.” Sini hihkaisi.
”Voi, nyt ei voi luistella!” Kuti-Kuti murahti.
”Kukahan sen on hiekoittanut?” Kisu mietti. Kuti-kuti henkäisi.
”Katsokaa! Lumiukko!” hän henkäisi.
Kolme kissaa katsoivat lumiukkoa ja ryntäsivät sen eteen
”Hei, herra Lumiukko. Mikä on nimesi?” Sini kysyi lumiukolta.
Lumiukko ei vastannut. ”Onko nimesi kenties Pehmo-Pepe?” Kisu kysyi.
”Ainakaan se ei vastannut kieltävästi.” Kuti-Kuti totesi
. ”Ei kyllä myöntävästikkään.” vastasi Sini.
Kisu kallisti päätään. ”Hän näyttää yksinäiseltä. Tehdään hänelle kaveri.” ehdotti hän.
”Tehdään kilpinkonna!” Sini huudahti. ”Siis…jos vain käy…” hän lopetti uikahtaen.
”Selvä. Tehdään kilpikonna.” Kisu vastasi.
Ensin he muotoilivat lumesta aivan pienen ja matalan mäen. Sitten he muotoilivat pallon jonka he liiskasivat kiinni kaareen. Palloon he tökkäsivät kaksi pientä käpyä silmiksi ja muutamia oksan palasia suuksi. Lopuksi he kasasivat lunta kilpikonnan ruumiin ympärille jaloiksi.
Kisu astui pari askelta kauemmaksi ja katsoi kilpikonnaa tassuista muodostamansa kehyksen läpi. Sini taputti käpäliään yhteen ja hihkui: ”Meidän hieno kilpikonnamme!”.
”Annetaan silli nimeksi Kalle. Kalle kilpikonna.” Kuti-Kuti ehdotti.
”Pehmo-Pepe ja Kalle kilpikonna…loistava pari!” Kisu totesi.
”Mennään sisälle, täällä on kylmä.” Sini hytisi. Koko loppu päivän he istuivat sisällä ja ihailivat Pepeä ja Kallea.
