Säitä on pidellyt – Mäntyperän kuulumisia

Teksti  ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Sunnuntaiaamuna Mäntyperällä herättiin silmiä häikäisevään kevätaamuun. Lunta on niin, ettei Pientä Punaista tahdo porrasedestä erottaa, tuisku kun pyörähteli välillä maata pitkin, välillä suunnasta jos toisestakin.


Illalla räystäältä tippui vielä vettä, ja näppäränä ihmisenä eukko hoksasi pestä kulkupelinsä kyljistä sen sentin paksuisen kurakerroksen pois. Sen joka männä viikolla kertyi näillä sorateillä ajellessa. No nyt pinta on puhdas ja valkealla kuorrutettu kuin kermakakku. Mukava tuolla on nyt lähteä iltapäivällä yhteisvastuuta keräämään.

Kahlasin pitkin puutarhapolkua katsomassa olisiko metsäneläimet käyneet jälkiä jättämässä. Tiaiset haluavat kulkea perässä kerjäämässä pähkinöitä taskusta, mutta eiväthän ne suuremmin jälkiä jätä. Omenapuun ympärillä joku oli tepastellut, mutta nekin jäljet oli sitten lumi armollisesti peittänyt. Sen sijaan ruokintapaikalla ovat oravat yrittäneet siivota hännällään lunta karisseitten siementen päältä. Siinä sitten yhteisen pöydän ääressä ruokailevat keltasirkkujen ja viherpeippojen kanssa.
Mustarastas yrittää ikkunalle haukkaamaan kevään viimeistä rasvakakkua, mutta suurinta herkkua sille on omenan puolikas, jonka olen viiden tuuman naulalla kiinnittänyt vielä routaiseen maahan. Siitä on tukeva nokkia, ja jäljelle jää vain kuorikuppi, joka somasti kerää sadevettä sinitiaisen nautiskella.
Tikat ovat repineet koivun kuorta niin että mahlaa alkaa jo hiukan virrata. Sitäpä siinä nauttivat niin pienet tiaiset kuin hartaasti haavoja nuolevat oravatkin. Kevään merkkeinä pihaan nousivat myös tulppaanin ja krookusten alut, mutta ovat nyt pehmeän hangen (!) alla malttamattomina odottamassa parempaa aikaa.
Ja juuri, kun eukko ajatteli, että nyt olisi hienoa aikaa haravoida myrskytuulen puista pudottamia roskia, naavatupsuja ja oksanpätkiä, niin eikös vain, talviloma jatkuu. Näinä lumettomina talvipäivinä tuli toki leikattua kaikki marjapensaat. Ei tällaista tilaisuutta ole ennen ollutkaan. Samoin linnunpönttöjen siivous kävi mainiosti, kun ei tarvinnut kahlata reittä myöten hangessa.

Myllyllä saukko on hypähdellyt iloisesti puhtaassa lumessa. Niskalammen sulassa sopuisasti uiskentelevat kaksi nuorta joutsenta eivät rantajäille sataneesta lumesta ole moksiskaan. Ne tietävät, että ei tässä ole hätiä mitiä. Siellä ne uinuvat pää siiven alla kuin kaksi suurta höyhentyynyä koskikaran sirkuttaessa virtakivellä, ja postia hakevasta eukosta välittämättä alkavat kohta etsiä aamueinettä ruovikon laidasta. Taitavat olla tuttuja.
Eivät ole negatiivisuuteen vaipuneet, ei. Toisin on kuulema Suomen kansa, jos on pääministeriämme uskominen. Ihan totta, näin on lausahdellut viisas mies. Jos itse joskus nuorena aattelin, että päättäjiksi pitäisi saada enemmän nuoria, niin nyt olen alkanut kaivata lausuntoihin ja päätöksiin hiukan elämänkokemusta. Mutta sillähän ei taida suurta arvoa olla…

Oikeasti
jos ajattelee, niin suurin negatiivisuuden lietsoja taitaa olla Katainen itse. Kuunnelkaapas vain ihan mitä hyvänsä puhetta! Eivätkä nuo nuorten touhut nyt muutenkaan kovin mielekkäiltä tunnu. Ulkomaankauppaministeri hehkuttaa leveä hymy naamallaan miten hän on hoitanut hienosti yritysten viennin ulkomaille (hyvä?, kuntasotkut on aivan levällään kuten monet muutkin asiat. Ainoa, mikä pelaa hirveen hyvin on luonnollinen poistuma, kun ihmiset eivät pääse hoitoon eivätkä pysty maksamaan lääkkeitään.
Syrjäkylillä kituuttelevat vain vanhukset ja muut sellaiset, joita ei ole hyvä muistella paremmissa piireissä. Kohta meillä on EU:n toivomia luonnonsuojelualueita susien ja ahmojen asustella, kun meistä pöhkelöistä päästään, heh-heh.

Täällä syrjässä elävillä on kyllä huikeat mahdollisuudet urheilusuorituksiin. Taannoin Hesarin sunnuntailiitteessä kehuttiin kaveria, jolla suorituksia oli tosi paljon. Ihastuksella luin, kunnes ihastus muuttui hämmästykseksi. Enpä ollut arvannut millainen huippu-urheilija itse olen! Pisteitä näet sai mm. siivouksesta, shoppailusta, saunasta, lasten kanssa leikkimisestä, istumaan noususta, ja silittämisestä. Urheilusuorituksia ovat myös puutarhatyöt, marjastus, sienestys,remontointi, puutyöt, portaiden nousu, ruohonleikkuu ja haravointi.
Tämä kyseinen herra oli saanut yhden urheilusuorituspisteen koiranulkoiluttamisesta ja toisen siitä silityksestä, jotta silleen. Olkaahan tarkkana ihmiset,emme ole laiskanpulskeita tavallisessa arjessamme!
mpp16032014

Tässä yltäkylläisessä maailmassa ihmeitä on monta, mutta ei ole vielä lauluun liitetty kauniisti kuvioitua vessapaperia. Joku sitä kehui, mutta moitti sellaista, mihin on kirjoitettu runoja. Sillä pyyhkäisy on kuulema kuin pyhäinhäväistystä. No, oli miten oli, mutta kyllä eukko muistaa ajan, jolloin puuseessä käytettiin revittyjä sanomalehtiä.
Ei sitä katsottu, oliko käsien välissä pehmeäksi rutistellussa pyyhkimäpaperissä paavin vai Greta Garbon kuva, ei haitannut vaikka tekstinä olisi ollut Linnaa tai kirkollisia uutisia. Saattoihan noita silloinkin hyttysten hyrinässä, kärpästen pörinässä ja homman edistymistä ootellesaa lueskella.
Elämä on ihmeitä täynnä. Ja juuri tähän vuodenaikaan niitä oikein tulvehtii eteen, nautitaan, ihmiset! Hyvää kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *