Savitaipaleen kirkko 90 vuotta

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Kylläpä sai parkkipaikkaa etsiä Etelä-Karjalan kauneimmaksi kirkoksi sanotun kotikirkkomme lähistöltä juhlapäivänä viime sunnuntaina! Eikä kirkko sisältäkään tyhjyyttä kolissut, ääriään myöten täynnä se oli juhlaväkeä.

kirkko

Joku sanoi, ettei joulukirkossakaan eikä joululaulujen aikaan näin täyttä ole ollut. Ja millaiseen juhlaan saimmekaan osallistua!
Mielenkiintoista oli, että jo messuohjelmasta kaikki ihmisten arvonimet oli jätetty pois, ei mainittu rovasteja ei piispoja ja pappeja, vaan kaikki omin nimin, ikäänkuin korostettiin, että juhla on kirkon.

Kaikki oli viimeisen päälle hienosti suunniteltu ja hoidettu, alkaen Ossi Hjerpen alkutervehdyksestä Timo Kuutin liturgiaan – varsinkin ehtoollisliturgia ihastutti! Voitto Huotarin saarna kosketti monellakin tavalla. Kotikirkon tärkeyttä hän korosti, vaikka mainitsi myös luonnon tärkeyden .Paratiisissa Jumalakin halusi kuljeskella keskipäivän helteen hellitettyä. Siellä Hän teki toisen tärkeistä kysymyksistään :missä sinä olet?. Piilossa pensaikossahan omenaa haukanneet olivat, kuten muistamme.

Toinen tärkeä kysymys oli myöhemmin veljen surmaajalle :missä sinun veljesi on? Miten tärkeät kysymykset! Kun tätä maailman tilannettakin katsoo, niin päivittäin pitäisi ihmisen muistaa nuo kysymykset, ja tutkiskella omia vastauksiaan.
Saarnan loppupuolella Voitto Huotari puhui kaipauksesta, kaipauksesta hyvään ja oikeaan. Kaipaus on melkein sama kuin toivo. Ja niinhän se on, kun oikein ajattelee! Mieleen tuli pienen lapsenlapsen itkuiset jäähyväiset, kun hän oli lähdössä mummin luota pois. Hän sanoi suuren viisauden: ei voisi kaivata, ellei olisi rakkaita ihmisiä. Siinä on sekä kaipaus, että toivo!
Juhlamusiikki oli viimeisen päälle harjoiteltua. Sekä kirkkokuoro että Naruset lauloivat kauniisti ja Kari Pettisen urut soivat upeasti. Virret oli valittu niin, että täysin rinnoin sai laulaa tuttuja kauniita säkeitä. Ja miten ihanaa olikaan nähdä entisiä kirkon työntekijöitä.
Kirkon seinälle oli myös ripustettu Välijoen kudontapiirin tekemä ja Tuija Näräsen suunnittelema kudontatyö ”Antakaa lasten tulla”. Siihen on kirjottu puu, jossa on oksa joka kuukaudelle. Niiden lehtiin laitetaan siinä kuussa kastettujen lasten nimet.

Kuvassa lehdet ovat liian tummat, luonnossa värikkäämmät.

Kuvassa lehdet ovat liian tummat, luonnossa värikkäämmät.

Juhlavan messun päätteeksi seurakunta tarjosi yhtä juhlavat kahvit sekä seurakuntatalolla että Suvannossa.

Juhlaväki matkalla kirkkokahveille.

Juhlaväki matkalla kirkkokahveille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *