Wilkjärven wanhat ajoneuvot

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Helle ei armahtanut vielä sunnuntainakaan, kun kuumalle kentälle Lappeenrannan Vilkjärvellä pakkautui monenlaista vanhaa kulkupeliä.

Yksi hienoimpia oli tämä vuoden -44 mallia oleva Ariel.

Yksi hienoimpia oli tämä vuoden -44 mallia oleva Ariel.

Oli upeita isoja avoautoja, oli pieniä somia volkkareita, ja erikoisesti tuunattu volkkari, jonka nokka taisi olla rollsilta vaihdettu. Oli traktoreita, pappatuntureita ja moottoripyöriä.

Olihan paikalla uudempiakin motskareita, Lemiltäkin kolmehenkinen perhe pyörineen, niin upeat pyörät, että omistajien kanssa kannattaisi käydä jutustelemassa ihan erikseen.

Vanhoista ajopeleistä hupaisin oli tämä ihmeellinen kulkupeli. Siinä on ihan oikessti tervattu pärekatto, istuimena haravakoneen rautainen , eikä yhtään pehmustettu istuin, kaikenlaisia mainos-ym. .ilmoituslappuja joka puolella, niin ettei kaikkia edes ehtinyt lukea. Ja tietenkin , katolla liehuva, jo kovasti haalistunut lippu. Kypärä oli kärpässienimallia, ja siinä taisi istua vielä vihreä sammakko. Keulassa irvisteli terävähampainen rotta – ei tuosta kaikkea hauskaa pysty edes kertomaan, mutta tässäpä kuva.

mopo
Saatiin tutustua työnäytöksenä vanhan ajan paloruiskuun, vesisäiliö oli pikkuisen pieni, ja vieressä maitotonkassa lisää vettä. Tuskinpa yleisö olisi huonoa tykännyt, vaikka hiukan vettä olisi päällekin tullut.

Paloruisku oli aika kaukana varsinaiselta tulipaikalta. Metsänreunasta nousi mahtavat savut, ja kas, siellähän poltettiin tervaa! Kuuden litran alumiinikattilassa alkoi olla litraa vaille täysi satsi mustaa lientä, ja lisää pukkasi koko ajan. Ja savut, ne oli mahtavat.

terva
Jauhatusnäytös sen sijaan ei ihan onnistunut, kun moottorin hihna oli sen verran löysällä, ettei se pysynyt paikallaan, eikä siis voinut myllyä kunnolla pyörittää. Systeemi kuitenkin selvisi niillekin, jotka eivät olleet moista ennen nähneet. Joku kyllä tuumasi, että ennen jauhot jauhettiin jyvistä, eikä siemenistä, kuten kuuluttaja asian ilmaisi.

jauhatus
Pärehöylä sentään toimi mainiosti, ja tienenkin päreitä sai ostaa kainaloon. Mukavia kilpailujakin oli. Turhaan yrittivät saada traktoria tasapainoon kiikkuvien lankkujen päälle, eikä naulan löynti pölkkyyn ihan helppoa ollut sekään. Nännikumia sai heittää tonkkaan, ja kirpparimyyntiäkin oli. Kanttiinia ei sovi unohtaa, mainiot letut tekivät kauppansa, ja järjestäjille suuri kiitos siitä, että vesipisteitä oli vapaasti käytettävissä.
Ylämaalta aikanaan musiikin pariin ponkaisseet soittajapojat yllättivät. Miten paljon onkaan näitä vallan mainiosti soittavia kavereita, joista ei ole ennen kuullutkaan. Vanhaa rautalankaa, ja hyvää tanssimusiikkia kuultiin Wirekseltä.

jonka "pomona" on Kalle Nyyssönen (haitari-kosketinsoitin), Antti Heikkinen (rummut, laulu) Mika Mattila (basso) ja Mika Ruokonen (kitara).

Bändin ”pomona” on Kalle Nyyssönen (haitari-kosketinsoitin), Antti Heikkinen (rummut, laulu) Mika Mattila (basso) ja Mika Ruokonen (kitara).

.Ja vaikkei allekirjoittanut olekaan kavereihin aikaisemmin törmännyt, niin soittaneet ovat jo -90 luvulta asti, ja hyvin soittavatkin!
.
Ensi vuonna on kuulema 10-vuotisjuhlat, ja jotain mahtavaa lienee odotettavissa Wilkjärvellä silloin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *