Rupi kaihtaa itäisiä omenia

Lemin Kirjava teki retken Hirvensalmelle kysyäkseen Lemin imelästä. Sitä ei löytynyt, mutta 300 muuta omenalajiketta kyllä.

Pirjat kypsyvät Anssi Krannilan puussa - tällä kertaa kääpiörungossa.

Pirjat kypsyvät Anssi Krannilan omenapuussa – tällä kertaa kääpiörungossa.

Maatiaisomenien erityistuntija Anssi Krannila sai takavuosina tunnistaakseen Lemin imelän nimellä kulkevia omenia. Mutta varmuutta lajikkeesta ei sitten tullut:

– Sain kolme erilaista omenaa, joita kaikkia kutsuttiin Lemin imeläksi, hän muistuttaa.

Lemin imeläksi kutsuttuja kutsutaan toisaalta monilla muilla nimillä. Usein nimet viittaavat paikkakuntaan tai ihmiseen

Krannila saa joka syksy omenalähetyksiä eri puolilta Suomea, kun vanhoista pihoista löytyy maukkaita, tuntemattomia omenalajikkeita, maatiaisia.

Oikeammin ei kyse ole lajikkeista; lajike on kauppanimi uusille risteytyksille, vanhojen ”maatiaisten” kohdalla Krannila puhuu kannoista.

Suomeen omenat tulivat 1400-1500-luvuilla, Krannila kertoo. Venäjä oli tärkein tulosuunta hyvin pitkään.

– Antonovka, Valkea kuulas, Harlamovski – kaikki ovat venäläisiä, varttamalla lisättyjä omenia.

Pielislehdon Elsa on saanut nimensä löytöpaikan omistajan mukaan.

Pielislehdon Elsa on saanut nimensä löytöpaikan omistajan mukaan.

Venäläisperäiset maatiaiset valloittivat suomalaisia puutarhoja aina 1970-luvulle saakka, mutta sen jälkeen ovat pitkälti väistyneet uusien lajikkeiden tieltä. Niitä on jalostettu yhdysvaltalaisista ja muista läntisistä kannoista.

Anssi Krannila suosii venäläisiä omenoita, myös uudempia lajikkeita:

– Yhdysvalloissa omenoita on jalostettu sen varjolla, että torjunta-aineilla saadaan rupi ja muut taudit pysymään kurissa. Venäjällä kemianteollisuus ei ole niin vahvaa, ja omenanjalostuksessa on pyritty rupiresistentteihin kantoihin. Kun Suomessa on kumarrettu länteen, uudet suomalaiset lajikkeet ovat ruvenarkoja, hän selvittää.

Raatteen tiet ovat kohta kypsiä poimittaviksi.

Raatteen tiet ovat kohta kypsiä poimittaviksi.

Luomua suosivana aikana ne ovat saaneet vahvan kilpailijan vanhoista lajikkeista. Anssi Krannilalla on ollut merkittävöä rooli vanhojen kantojen elvyttämisessä. Hän perusti 1980-luvun lopulla oman puutarhan Hirvensalmelle ja kartutti sitä erilaisilla vanhoilla lajikkeilla.

Vuodesta 2007 Hirvensalmen taimisto on ollut Teppo Kaarniemen vastuulla. Vanhat suomalaiset ja uudet venäläiset omenalajikkeet ovat taimiston idea edelleen. Lajikkeita on yli 300.

– Kaikki ne tarvitaan, Anssi Krannila sanoo valtavaa valikoimaa ihmettelevälle.

Teppo Kaarsalmi kasvattaa myös päärynälajikkeita. Tshizhovskaja on tuottanut satoa aina Sallan korkeudella saakka.

Teppo Kaarniemi kasvattaa myös päärynälajikkeita. Tshizhovskaja on talvehtinut aina Sallan korkeudella saakka, mutta sato niin pohjoisessa on jäänyt heikoksi.

Paras omenakausi on alkamassa niin Hirvensalmella kuin Lemilläkin. Arvatenkin Anssi Krannila saa tänäkin syksynä monta omenapakettia tunnistamista varten.

 

P.S. Hirvensalmen-reissun jälkeen Lemin Kirjava löysi verkosta yhden viittauksen Lemin imelään. Keskustelupalstalla mainittiin omenan rinnakkaisnimeksi Sortavalan imelä. Sellainen löytyy Hirvensalmen taimiston lajikekuvauksista:

Sortavalan imelä. Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa happoisuutta. Sokerimironia parempi lajike.

Juttua päivitetty 25.8. Teppo Kaarniemen kuvatekstin osalta: Tshizhovskaja-päärynä ei suuremmin satoa enää tuota Sallan korkeudella, vaikka talvehtiikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *