Vielä löytyy kesämansikkaa! – Mäntyperän kuulumisia

Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta

On syyskuu. Tälle päivälle on tosin luvattu ihan kesäisiä lämpöasteita, ei ihan hellettä mutta melkein

Siksipä tähän todisteeksi kesän jatkumisesta kuva, joka on piirretty jo kesän alussa, silloin kun taas kerran kuvitteli ehtivänsä istua tässä takkuilevan koneen ääressä kuulumisia kertomassa.

mansikkaMutta kuva mansikasta on todella ihan ajankohtainen vieläkin, kyllä pihan laitamilta saattaa vieläkin löytyä makoisa kesäherkku. Puutarhoilta on saanut jo monta vuotta kausimansikkaa, ja onpa kehitetty lajike, joka tekee isoja puutarhamansikoita koko kesän. Mäntyperän eukollakin on nyt muutama taimi, joissa on raakileet. No ne tuskin enää kypsyvät tänä syksynä. Jossain varmaan jo kehitellään joulumansikkaa..

Lintutornia on kesän mittaan korjattu. Vieläkin sinne täytyy muutama lankku vaihtaa, mutta kyllä se kestää kohta alkavat muutonseurannat. Vielä ei Mäntyperän eukko ole sitä varten torniin kiivennyt, mutta hiukan jo haroo villisti tornin ympärille kietoutunutta villiviiniä kulkureiteiltä pois. Ei millään raaskisi leikata kaunista köynnöstä, varsinkin, kun kohta on syysruskan aika, ja ah sen loistoa silloin!
Onhan näitä köynnöksiä muitakin. Kelloköynnös kiipeää jo kohta katon rajaan, eikä suurennuslasillakaan siitä löydy nupun nuppua, mutta kaunis ja rehevä se on.Toisella seinustalla kiipeilee kohti vintin ikkunaa karhunköynnös avaten aina silloin tällöin muutaman valkoisen kukan.Tuvan nurkalla kohoaa köynnöshortensia, joka on paikallaan kitunut vuosikausia, mutta tänä kesänä päätti ponnistaa yhdellä lonkerollaan kohti korkeuksia.

Sen rinnalla kiipeilee hentoinen viinirypäle. Kun lisäksi tuvan seinustalla pituudesta kilpailevat muutama hutero auringonkukka sekä paksuvartiset, rehevät ja juuri kukinnan aloittavat kaksimetriset joriinit, daaliat, niin melko piilossa tämä eukko asustelee.

Keväällä taisteli tuon ”Senkin Rontin” kanssa, kun vielä kuvitteli, että saa seinustalle kauniin kukkapenkin, ja kissa oli sitä mieltä, että multa oli möyhitty pehmeäksi, jotta sen olisi siihen helpompi pöllytellä kakkakuoppiaan. Eukkopa keksi hyvän konstin pitääkseen kissan loitolla. Laittoi keppien varmaan kana- ja katiskaverkkoa vinottain penkin päälle.

Arvaat varmaan , miten siinä kävi. Kyllähän penkki sai olla rauhassa. Myös kitkijältä. No nyt lajikirjo onkin valtava. Istutettujen kukkien lisäksi verkon läpi puskevat kiertotatar, kierumatara, vesiheinä, juolavehnä, saviheinä, punakäenkaali ja lukemattomat muut ei toivotut kasvit.
Samalla tavalla kävi pienen pienellä kasvimaalla. Kun kissa muutaman kerran viskeli istutetut sipulit levälleen ja sotki persiljapenkin, laittoipa eukko sinnekin vanhoja grilliverkkoja ja tiskikaapin ritilöitä kylvösten suojaksi. Siihen ne sitten kietoutuivatkin tiukoiksi tuppaiksi yhdessä rikkaruohojen kanssa.

Jos yritit nostella esteitä tai kitkeä välistä, niin kaikki irtosi suurina tuppaina. Ja kissa kiehnäsi kintuissa, heitteli häntäänsä puolelta toiselle ja pitkään harkittuaan laski luikurit perunapenkin väliin laiskasti kaapimaansa kuoppaan.

Voimaton olet sinä ihminen kissasi kanssa. Jos se edes viitsisi vahtia noita myyriä, mutta ei. On tässä kesän mittaa tullut kokeiltua lähes kaikki konstit taistelussa niitä vastaan, ja turhia ovat olleet. Yksi konsti on vielä käyttämättä. Ystäväiseni tuolta Luumäen puolelta sanoo istuvansa iltahämärissä nurmikon laidassa, ja kun näkee nurmikon kohoilevan iskee talikolla tai lekalla tai milloin milläkin aseella käytävää kaivavaa vihulaistaan.

Mutta mistä tämä eukko saisi sellaisen nurmikon! Myyrät mylläävät näitä rikkaruohostoja, polkuja ja vievät viimeisetkin kissan lannoittamat potaatit pellosta.

Tänä kesänä on ollut ilo seurata muuatta köynnöstävää kasvia, humalanvierasta, joka on onnistunut asustelemaan valtavassa nokkospuskassani.Tiukasti se on kietonut versonsa nokkosten ympärille ja imenyt monin paikoin viimeisetkin mehut polttavista isännistään. Ihanaa. Kunhan versot kuihtuvat ja humalanvieraan siemenet kypsyvät kulkee tämä eukko ylväästi kuin kuningatar nokkospuskiensa keskellä ja kylvää ensi kesän nokkostuhon siemeniä sinne tänne.
Kannattaisi ehkä heittää muutama kourallinen humalakasvustoonkin, se näet villiintyy metsän laitaan niin, ettei eukko sille ole enää moneen vuoteen mahtanut mitään. kaunishan se on kuin mikä, ja kasvattaa paljon entisaikojen ”veroja”, humalankäpyjä.Oli kuulema olemassa ihan laki, kuinka paljon humaloita piti kasvattaa ja ylemmilleen antaa veroina. Jottain sellaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *