Pieni runomatinea maaseudun elämästä

Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Olipa mukava runohetki Enäjärven kylätalolla Sippolan tien varressa 8.2, myrskypäivänä. Tupa oli aivan täynnä kelistä huolimatta.

matinea


Yhteen nurkkaan oli tuotu Matti Vaalivirran rakentamat kulissit, jotka kuulema saa vaikka polkupyörällä kuljetettua paikasta toiseen. Siinä on tuvan hirsiseinä, ikkuna josta näkyy Pielisen maisemaa, mielikuvituksella rantasaunakin. Oli hellat ja pottukattilat, kiikkutuoli ja kaikki tarpeellinen.
Esiintyjiä oli neljä. Matti Vaalivirran tervetuliaissanojen jälkeen kolme naista , Liisi Vaalivirta, Tuula Salmenhaara, ja Marja Liisa Sinkkonen esittivät runoja maaseudun naisten elämästä, mukavasti jutustellen, ilman sitä tavanomaista paatosta, joka niin usein vieraannuttaa lausunnasta. Runot olivat Eeva Heilalan ja Maaria Leinosen, leivänleipomisesta potun keittoon, ja entisaikojen elämän muistelemiseen
Olen kuullut veljeni Matti Vaalivirran esittämänä Kaisu Pato-ojan Pielisen balladin ennekin, ja väitän, että sitä ei kukaan esitä paremmin.Tarina sinänsä on niin totta nykyelämässä, vanhukset jäävät yksin vanhaan kotiin, kun nuoriso lähtee etsimään työtä ja elantoa muualta, arvot muuttuvat, eikä mikään vanha enää ole ”hyvää”. Ei sitä kyynelittä kuuntele! Ihmettelen myös miten veljeni muistaa koko pitkän tarinan ulkoa, kun itse en muista edes kauppalappua!.
Siinä sitten päätöskahvilla ihmeteltiin, kuinka Matti jaksaa touhuta kaikenlaista, vaikka vasta on toipumassa kahdeksan kuukautta sitten tehdystä erittäin suuresta ja vaikeasta syöpäleikkauksesta, kivutonta päivää ei vielä ole ollut! Elämänaseteesta kertonee hänen vastauksensa, ”ei sitä muuten jaksaiskaan, ellei olisi näitä hyviä hetkiä välissä.”
Tiedä, jos joskus saataisiin tämä esitys nähtäväksi näilläkin seuduin, kuten sanottua, kulissit kulkee helposti mukana!

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *