Terveisiä pohjoisesta!

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Jälleen kerran tuli todettua, että maamme on pitkä vaikka pieneksi sanotaan. Kun täällä jo tekevät puutarhatöitä ja ihailevat ensimmäisiä kevätkukkia, niin eipä tarvitse mennä ihan ylös astikaan, kun upea talvi yllättää.

Jo Rovaniemellä, siellä joulupukin posti- ja myymäläkylässä lunta oli ikkunoita myöten.

Jo Rovaniemellä, siellä joulupukin posti- ja myymäläkylässä lunta oli ikkunoita myöten.

Meillä ei ole enää vähille jäille asiaa, ja hupaisiahan nuo olivat pohjoisen säännösteltyjen vesienkin jäät. Altaat alkavat olla tyhjiä, ja odottavat vain sulamisvesiä täyttyäkseen. Rannoilta jäät ovat valuneet syvälle ja kivien päälle jääneet törölleen.

Tässä kuvassa Uljuan altaan syvänne, sanovat, että seitsemän metriä olisi nyt tyhjää.

Tässä kuvassa Uljuan altaan syvänne, sanovat, että seitsemän metriä olisi nyt tyhjää.

Uljuan mainio lettukioski ei ollut muuten vielä auki.

 Tuttu mökkimme Luostolla oli syvien hankien keskellä.


Tuttu mökkimme Luostolla oli syvien hankien keskellä.

 

Ladut olivat aivan huippuhyvät, vaikka itse tyydyinkin kävelemään keskustan kaupalle ja takaisin, yritinpä eräänä aamuna ametistikaivoksen pendoliinon reittiä Lampivaaralle kahvillekin tapani mukaan, mutta raskasta oli paarustaa paksussa lumessa

. Pysäkille oli autoillakin vaikea päästä, vai mitä tuumaatte parkkipaikan maisemasta?

. Pysäkille oli autoillakin vaikea päästä, vai mitä tuumaatte parkkipaikan maisemasta?

Tie Lampivaaran lähtöpaikalle ja mökkeihin Ukkoluostolla oli niin kapea, että juuri ja juuri autolla mahtui. Oli näet työnnetty lunta syrjään, eikä sitä enää penkoille mahtunut. Levillä lunta oli huomattavasti vähemmän, mutta juhannuksen suuren kokon paikka oli vielä laskettelijoiden vallassa, eikä huipulle asti oltu tietä edes aurattu.

Käytiin kuitenkin Tuikussa kahvilla, ja päätettiin ajaa katsomaan vielä Ylläksen touhuja. Lunta piisaa sielläkin vielä varmaan kuukauden päivät. Kaiken lisäksi koko tunturi oli ”varastettu”, sumun seasta sitä ei näkynyt ollenkaan. Mentiin gondolihissillä ihmettä katsomaan, ja todellakin, ei siellä voinut lähteä kävelemään, olisi tarvinnut turvaköyden, jotta olisi pystynyt kaverin kanssa samaa linjaa kulkemaan.

Yhtäkkiä lähelle ilmestyi kaksi moottorikelkkaa. Toinen tuumasi, että ajetaan ylös, siihen toinen, että me ollaan jo ylhäällä, ja varo siellä kävelee ihmisiä…
Jounin kaupasta löytyi muuten taas uusi mukava kahvi/ruokapaikka  – oltiin ajateltu, että syödä pitäis jotain, ja epäilin suuresti, ettei tuollaisessa kauppakeskuksen pienessä kuppilassa voi olla mitään kunnollista ruokaa. Vaan Ylläksen yllätys oli suuri kun Route cafebar tarjosi hymyilevän palvelun lisäksi mainiota päivän keittoa ja muussi-lihapulla-annos oli kuin kotitekoista, kauniisti lautaselle laitettu ja vielä hintakin kohdallaan . Suosittelen lämpimästi, kuten myös kotimatkan Nuottijärven kioskin mainioita annoksia, jotka ovat hyvän maun, valtavan koon ja sydämellisen palvelun lisäksi kuin taideteoksia kauniisti aseteltuina.
Pikkuhiljaa kotimatkalla pellot paljastuivat, joet vapautuivat jäistä ja järvien jäät mustuivat. Omalla kotipihalla lunta ei sitten juuri enää ollutkaan, ja kun oikein tarkasti etsi, löytyi se leskenlehtikin kukassa ja krookuksen nuppuja ruskean ruohon keskellä.

Hyvää kevättä kautta kotimaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *