Lumisia juttuja

Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta ja Seppo Järvimies

Kylmästä kesästä tuskin johtuu tämä ainainen taistelu netin kanssa. Ei se aukea, ei pääse sähköpostiin, ei blogiin, ei faceen…vaikka siihen en ole edes yrittänytkään. Nytpä yritän kertoa kuulumisia Wordin kautta, jos sitten joskus saisin vaikka lähtemäänkin, vanhoja juttuja.

Tämä tarina kertoo lumesta ja jäisestä vedestä, johon Mäntyperän eukko kastoi varpaansa.

Tämä tarina kertoo lumesta ja jäisestä vedestä, johon Mäntyperän eukko kastoi varpaansa.


Juhannuksen seutuun mentiin lämmittelemään pohjoisen lähes helteissä – parhaimmillaan mittari näytti +23, ja taivas oli usein pilvetön. Ja täällä etelässä kuulemma oli kylmää ja sateista!

Aika paljon kuljettiin tuon eukkomamman kanssa samoillakin seuduilla, vaikka hiukan eri aikaan. Nähtiin samoja tietöitä ym., mutta ah niitä lumisia vuoria ja tuntureita!

lumitunturi
Kilpisjärvellä ei ollut vielä edes hiirenkorvalla koivut siellä Saanan juurella Tsahkal-järvellä, ja lunta oli tulvivan joen vastarannalla niin paljon, että sinne oli turha edes ajatella matkan jatkuvan.
Ajeltiin sitten ihailemassa sekä Norjan että Ruotsin lumisia huippuja, vesi on varpaille tosi kylmää siinä missä lumi juuri sulaa. Silti tämä eukkonen poseeraa ihan coolina kylmällä kivellä! (kuva ylinnä)
Tultiin sitten vesisateessa kotiin, tänne kylmään. Muutamana päivänä taivas antoi oikein rakeita, villasukkia sai pitää yötä päivää jalassa, ja tupaa piti lämmittää! Mutta löytyihän sitä luonnonlunta näiltäkin leveyksiltä. Imatralla oli keksitty mainio kesäkilpailu, siellä ihan maailman huiput niin Suomesta kuin Venäjältäkin kisasivat luonnonlumihiihdoissa.

latu

Mertaranta väärine leukoineen selosti tapahtumaa, yleisö jännitti ehkä enemmän kilpailijoiden pysymistä varsinkin reunimmaisilla laduilla, kuin sitä kuka voittaa. Finaalista tulikin tasainen, Suomi voitti, ja Venäjä oli toinen. Maailmanmestareiden ja Olympiavoittajien kanssa kisasivat mielellään myös paikalliset toivot, ja kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa.
Ja kun lumivallit alkoivat sulaa lätäköiksi, pelattiin kentällä pesäpalloa, ja arvatkaas mitä. Makkarajonosta tämä eukko kipaisi kiireesti idolinsa kanssa samaan kuvaan. Jos on eukolla makea ilme, niin kyllä tuo Samikin aika muikealta näyttää!

sami

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *