Pieni kisu, suuri suru

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mäntyperän eukolla oli tosi ihana kevät ja kesän alku pienen mustavalkoisen kissan kanssa. Se kehräsi kuin traktori, tuli syliin katsomaan Emmerdalea, oli ahne kissojen erikoisherkkupavuille, joita se otti hyvin varovasti kädestä.

Kisu viettämässä terveitä kissanpäiviä.

Kisu viettämässä terveitä kissanpäiviä.

Se oppi heti sisäsiistiksi sisäkissaksi talvella, ja eloisaksi ulkokissaksi kesällä. Kun eukko sahasi ulko-oveen kissaluukun, se oppi heti kulkemaan siitä. Se nukkui tyytyväisenä sohvalla tai kiikkutuolissa, ja unien jälkeen lähti eukon kanssa pihamaalle. Voi sitä vauhtia kun se pyyhkäisi kukkivan omenapuun ylimmälle oksalle.
Sitten eräänä päivänä tehtiin kasvimaalla hommia, kisu kaivoi kuoppaa, ja sen pissa oli ihan punaista. Mutta reippaasti se peitti kuoppansa ja jatkoi iloista menoa. En aavistanut mitään, ja lähdin yöksi pois kotoa. Kun aamulla palasin, kisuni oli aika vaisu ja portaan pielestä löytyi puoliksi sulanut oksennettu rotta. Muurahaiset kuljettivat juuri sen hampaita talteen.
Tässä vaiheessa tajusin, että rakas kissani oli ottanut myrkytetyn saaliin, ja vaikka oli sitten sen oksentanut, ei se enää auttanut. En tiedä olisiko pelastunut, jos olisin heti tajunnut, että se punainen pissa oli verta!
Minun pieni kissani ei valittanut. Sen tassut muuttuivat kylmiksi, ja askel kävi haparoivaksi. Se etsi viileää paikkaa, ja meni jopa vesiastiaan ja lähteikköön makaamaan. Sen turkki sotkeentui mudasta, eikä se jaksanut sitä enää puhdistaa. Otin sen yöksi viereeni, mutta siinäkin sillä oli tukalaa, se raahautui tupaan, kaatoi vesikuppinsa lattialle ja makasi lätäkössä.

Sen jalat olivat jo ihan kylmät, kun se kävi vesiastiallaan.

Sen jalat olivat jo ihan kylmät, kun se kävi vesiastiallaan.

Lopun yötä istuimme kiikkutuolissa. Harjasin mudan pois kisun turkista, se oli yhä pehmeä ja kaunis. Itkin, kun kisun silmät sammuivat sylissäni aamuyöllä. Itken vieläkin usein, ja odotan, että se pujahtaa oviluukusta sisään, tai odottaa minua pihassa kun tulen kotiin.
Mutta puutarhassa on hautakumpu. Minun kisuni ei enää herää. Ovat ehdotelleet, että pitää ottaa uusi. Tätä kisua ei voi korvata, minun on ensin surtava tämä yllättävän suuri suru. Ovat myös neuvoneet, että pitää heti kunnostaa kissan lääkekaappi, K-vitamiinia, hiilitabletteja ja matolääkettä. Kunpa kukaan ei missään ikinä käyttäisi rotanmyrkkyä!

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *