Kaikenlaisia kestejä

Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Syksy saapuu näköjään pikkuhiljaa, vaikka koivut kellastunevatkin kuivuuteen. Varma syksyn merkki on jo vuosikausia ollut Heitlahen Virkiöitten lettukestiretki Mäntyperälle.

Kestit täyttivät tuvan ääriä myöten.

Kestit täyttivät tuvan ääriä myöten.

Koko aamun eukko oli järjestellyt tupaseen istumapaikkoja, sillä viikon ainoa sadepäivä kuljetteli kuuropilviä pihan ylle juuri kuin tarkoituksella. Letunpaisto toki onnistuu sisälläkin, kun avaa kaikki ikkunat ja tuulettelee välillä muutenkin ahkerasti.
Oli ilo nähdä, että  väkeä saapuikin tuvan täydeltä, ihan niin kuin silloin ennen, kun tämä tupa oli vakitiuinen kerhon kokoontumispaikka. Siinä sitä sitten istuttiin kylki kyljessä(kuva), lauleltiin muutama laulukin Veikko Muukan ja Markku Hongiston haitarin säestyksellä, arpajaiset pidettiin ja syyskauden kuulumiset kuultiin kerhon vetäjältä Kaija Viirulta.

Ja ne letutkin syötiin.

Tässä pöydän ääressä vasemmalta Markku Hongisto, Tauno Paukkunen ja Eino Juopperi, joka on kerhon ainoa yhä mukana oleva perustajajäsen!

Tässä pöydän ääressä vasemmalta Markku Hongisto, Tauno Paukkunen ja Eino Juopperi, joka on kerhon ainoa yhä mukana oleva perustajajäsen!

Syyskuussa alkava kerho tapaa Heituinlahden Nuorisoseurantalolla kuten ennenkin, mutta päivä muuttuu perjantaiksi, ja kelloaikakin aamukymmeneksi taksikyytien muutosten takia.

Lehteä juhlimassa

Lappeenrannassa

Joskus tavallinen ihminen pääsee juhliin jostain arvaamattomasta syystä. Siellä näet Mäntyperän eukkokin juhli paremman väen kanssa Lappeenrantasalissa Etelä-Saimaan 130-vuotista taivalta. Oikein tarkasti jos arvaa katsoa, niin pikkupiskuna lehtikuvassakin näkyy, tosin vieressä olisi istunut tärkeämpi kuvattava, entinen päätoimittaja Hernesmaa.

Tästä juhlasta eukkonen ei kuvia napsinut, vaikka herkullisia otoksia olisi saanutkin. Mainio oli juhlan juontajan Kirsi Ståhlbergin hiukan myöhästynyt sisääntulo  – ei varmaan ollut helppo pukeutua sanomalehdestä ansiokkaasti rakennettuun röyhelöiseen juhlapukuun, jossa ei istua voinut ollenkaan!
Ohjelma oli varsin monipuolinen, oli arvokasta  ja hauskaa, oli puhetta ja musiikkia, oli hienoja kuvateoksia vuosien varrelta taustamusiikkina Teekkarilalajien esittämää Eppu Normaalia tai Seppo Äikään harmonikkaa. Seppo Äikäs ja Minna Mänttäri esittivät muuten myös oman hauskan laulunsa ”Rakkaani, Etelä-Saimaa”,jota voi verrata vaikkapa Saipan fanilauluun, ihana!
Nähtiin myös teatteria, Kesy ry:n mainio Estarimestari sai yleisön nauruhermot laukeamaan, Hiprakka-aaria (Niina Keitel ja Jukka Nykänen) kertoi juhlan olevan jo loppusuoralla, mutta sitä ennen nähtiin multimedia toimituksen arjesta  – olipa kiva nähdä Lemin Kirjavan päätoimittaja Kaija Lankiakin arjen työssään tekemässä juttua Kärnäkosken kadonneista karitsoista!
Päätoimittaja Pekka Lakan päätössanojen jälkeen kuultiin Jukka Nykäsen oma versio Karjalaisten laulusta pianosovituksena  (varsin upea!), ja tietenkin sitten laulettiin koko yleisön voimin, täysin rinnoin.
Cocktailbuffet oli sitten juhlan mukainen, ei satu usein tavallisen mökin muijan nautittavaksi! Hiukan  ne  kuohuviinit seuraavana yönä mahaa kipristi ja päätä kolotti, mutta oli se sen arvoista.

Ja lopuksi saimme kaikki vielä illan teeman mukaisen paperikassin, jossa ei ollutkaan suklaata ja mainoskyniä, vaan Eija-Hilkka Anttilan juuri julkaistu juhlakirja ”Syvät rivit”, lehtemme 130-vuotiselta taipaleelta. Ja kuten aina niin ärsyttävästi sanotaan, ”lisää juhlasta Etelä-Saimaan nettisivuilta!”…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *