Siirry suoraan sisältöön

Syksyn riimejä

Heljäirimeli puki kesän taittumisen syksyksi runon muotoon.

KuVa: i Markku Peutere.

Kuva: Markku Peutere.

Pirtelö

Harmaahapsisella jäkälällä

Jumalan helmet.

Punaposkisia,tertuiksi punoutuneet

vihreillä lehdyköillä somisteltu.

Tuolla ne ovat,

kankaan jäkälöityneessä selässä.

Itse poimitut siniset helmet,

tuosta ne otin kaarevien varsien nenästä,

tuulen tuivertaessa rannan aaltoja kuunnelleet

kasvaneet petäjän varpailla.

Hillankeltaa,

sammaleen kosteissa hiuksissa kohonneina

tupasvilla tyynyllä levänneinä

suon sylissä hoivatut.

Suomättäissä kirpakka voimahelmi.

Tuli ihminen kohmevarpaineen

kylmäpehmoon jalkansa upotti

terät neulotussa villassa kumikuomassaan.

Kahmi vasunsa tulvilleen.

Kiipesi aurinko taivaan kumottuun kupuun,

valutti keveät värit suonpeitolle

vaatetti tilkkuraidoin kosteikon

kumosi mehukasta hillankeltaa ja karpalonkultaa.

Äänettömyys puhui väkevät sanansa

avarakatseiselle aavalle

jäniksen rusinoille ja

kahlatuille hirven jäljille.

Ihmisen vähäinen tuli leimahti

hapuillen aavan tuoksua

Jumalan helmiä kopassaan,niijaa hän.

                      Heljäirmeli

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *