Hetki kevätauringossa

Eukkomamman oli pakko lähteä Lahnajärven jäälle, vaikka pullataikina oli nousemassa. Perjantai-iltapäivän aurinkoa ei voinut vastustaa. Sukset siis jalkaan.

Hiihtokeli vain ei näyttänyt ihan parhaalta.

Hiihtokeli vain ei näyttänyt ihan parhaalta.

Hiihtoon kannusti rantaan edellä mennyt latukelkka. Vaan ennen kuin eukkomamma sai sukset jalkaansa, moottorikelkka tuli takaisin latukelkka vettä valuen. Hyvä ettei eukkomammaa tarvittu koneen ylös kiskomiseen. Pyrähdyksen jälkeen Mikonlahden lattureitti velloi vedessä.

Mutta kun vanhojen suksisiteiden kiinnilaitto oli ollut niin iso urakka, ei eukkomamma antanut periksi. Rantaa kiertäen löytyi paikka, mistä saattoi kuivin sivakoin päästä hiihtoladulle. Eikä mamma ollut edes ensimmäinen, joka sillä oli sateiden jälkeen hiihtänyt.

Toisin paikoin kovin jäinen latu oli yllättävän, osin jopa mahtavan hyvä hiihtää. Varsinkin kohdilla, jossa tuuli puhalteli myötäisesti. Koko ympyrä oli hyvin hiihdettävissä. Kevätauringon paisteessa olisi kevyesti ja helposti mennyt toinenkin kierros, mutta kun oli se pullataikina odottamassa.

Siinä vaiheessa, kun pullat olivat uunissa, oli aurinkokin pilvessä. Eukkomamma söi ensimmäiset laskiaispullansa iloisena siitä, ettei antanut lätäköiden lannistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *