Talven linnut laskettiin jälleen

Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Jo viisikymmentä-luvulla alkaneet talvilintulaskennat on tältä keväältä nyt tehty. Savitaipaleella BirdLifen retkikummi, allekirjoittanut Sirkka-Liisa Vaalivirta vetää kolmea reittiä, jotka on säännöllisesti laskettu joka vuosi kolmeen kertaan jo  20-30 vuotta.

Tässä kuljetaan osittain auraamatonta pätkää Mikontiellä, paikalla, jossa ennen oli metson hakomapuu. Kuvassa

Tässä kuljetaan osittain auraamatonta pätkää Mikontiellä, paikalla, jossa ennen oli metson hakomapuu. Kuvassa Ossi ja Mervi Kääriä Kouvolasta ja Seppo Järvimies Hyrkkälästä.

Toisinaan on ollut jopa -30 astetta pakkasta, joskus tullut vettä taivaan täydeltä, mutta on ollut myös mukavia aurinkoisia ilmoja. Talvella lintulajeja ei kovin paljon ole, joten mukaan laskentaan voi tulla vähemmänkin lintuja tunteva retkeläinen.

Viime vuonna kokeiltiin ensimmäisen kerran Hyrkkälän reitillä makkanranpaistoa, kun Seppo Järvimies vei moottorikelkalla omaan metsään nuotiotarpeet. Tämä mukavaksi koettu hetki otettiin nyt mukaan myös Mäntyperän reiteille.

Makkaranuotio

Makkaranuotiolla luontopisteen pihassa .

Tähän kevätlaskentaan saatiin tänä vuonna joka reitille mukaan ensikertalaisia, mikä on todella mukavaa.
Mäntyperän lyhyt reitti, 3,5 km laskettiin  27.2. Oikullinen talvi aiheutti sen, ettei kelkkareittiä Virmajärveltä oltu ajettu, joten sen jatko metsätietä pitkin oli sitten umpihankea

Retkikummi kävi edellisenä iltana polkemassa jäljet tälle  noin kilometrin osuudelle, ja siinäpä sitten jonossa mentiin kuin pyynpojat kylmä tuuli selän takana.

Tietoja linnustonseurantaan Helsingin yliopistolle kerrotaan laskentapäivänä tuulesta, näkyvyydestä, lumen laadusta ja määrästä niin maassa kuin puissakin, käpyjen ja pihlajanmarjojen määrästä, vesistöistä ja niiden jäätilanteesta. Viime vuonna uutena tuli myös tiedot nisäkkäistä.

Reitit jaetaan myös biotooppeihin, on maaseutuasutusta, metsää, aukkoa, peltoa jne. Eli monenlaista tietoa näillä retkillä kerätään. Tällä reitillä erikoisimmat havainnot olivat metso ja puukiipijä. Makkaraa paistettiin sitten Luontopisteen pihassa, mukana olivat Mäntyperältä Antero Saraperä, Hyrkkälästä Seppo Järvimies, Laksiaisista Teuvo ja Marja-Leena Tauti, ja Kunttulasta Kimmo ja Katariina Kerkkänen, molemmat pariskunnat tällä reitillä ensikertalaisia.
Hyrkkälä-Kurhila reitti laskettiin perjantaina 4.3. Arkipäivä vähensi väkeä, aikuisten työpäivänä lapsetkaan eivät mukaan päässeet. Viime vuonna väkeä oli 15, tänä vuonna 9, joista kaksi ensi kertaa mukana. Kuusankoskelainen koululainen Topi Kultanen sai kuvansakin paikallislehteen, jonka toimittaja kiersi mukana myös koko reitin.

Vaikka metsäosuudet oli ajettu moottorikelkalla moneen kertaan, ei kulku ihan helppoa ollut, ja selkäkipuinen saikin lopulta ensikertaa elämässään moottorikelkkakyytiä lämpimään tupaan odottamaan meitä muita. Nuotiopiirillä paistettiin kuitenkin vielä yhdessä makkaraa. Tällä reitillä on runsasta ruokintaa parissa paikassa, joten lajejakin on valkoselkätikasta mustarastaisiin ja punatulkkuihin, olipa metsäosuudella se metsokin.
Mäntyperän pitkä reitti, 5 km (joka gps-laitteen mukaan osoittautuikin jonkun verran pitemmäksi!) kuljettiin  laskentajakson viimeisenä päivänä, 6.3. Jäljestä päin väen vähyys selvisi, sillä viestit olivat menneet perille vasta maanantaina, kun ne oli lähettetty torstaina  – ihmeellinen on tekstiviestien maailma!

Yksi vakituinen laskija jäi pois, kun lappeellinen lunta tuli juuri portaan eteen. Mutta tälläkin reitillä mukana oli uusia laskijoita, Mervi ja Ossi Kääriä Kouvolasta. Aika hiljaista oli tälläkin reitillä, parhaat havainnot taisivat olla varpushaukka, puukiipijä ja pari tuntia ennen laskentaa koskella nähty kara. Mutta makkara maistui pihanuotiolla kahvin kera, ja Tornien taistoa jäätiin odottelemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *