Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Toivottu sade saapui juuri Virolahden linturetkipäiväksi ja laukaisi samalla sellaisen sepelhanhimuuton, ettei paremmasta väliä!
Sateesta huolimatta retki oli todella antoisa, kiipesivätpä reippaimmat kotimatkalla vielä Klamilan kuuluun kallionpäälystorniin.
Pikajunan lailla parvet kiisivät pitkin merenpintaa nousten vain hetkeksi vasten taivasta paremmin nähtäville. Välillä ylitsemme lensivät kuikat harvoina parvina, aivankuin toisiaan vältellen, ei yhtään lähemmäs, kiitos!
Tiirat kirkuivat, silkkiuikut sukeltivat, merimetsot kuivattivat kainaloitaan, haahkat olivat uimaisllaan luodon takana.
Ja Lintulahdessa katseltiin sitten niitä merikotkia, jotka istuksivat juuri samassa puussa kuin edellisenä kesänäkin, ja ohhoijaa, löytyipä niitä vielä neljä lisääkin!
Vastarannalla tuoreella ruoholla herkutteli kolme kaurista, somaa ja hoikkasääristä. Yksi oli sarvipää. Harvoin niitäkään noin rauhassa saa katsella!- muuten Lintulahden torni taitaa vähän huojahdella