Omatoimisesti Vaskiratsastajan Pietarissa

Teksti Markku Peutere, kuvat Juhani Heino

Tarina omatoimisesta kulttuurimatkasta Pietariin 31.3- 3.4.2016

Vaskiratsastaja-patsas.

Vaskiratsastaja-patsas.

Osanottajat: Riitta ja Juhani (Jussi) Heino Lappeenrannasta sekä Airi ja Markku Peutere Lemiltä

Kulkuväline: Jussin maastoauto Mitsubishi Pajero , tuttu monilta matkoilta

Venäjälle ja siellä Pietariinkin suuntautuneilla monilla matkoillamme oli ollut usein puhetta päästä katsomaan kuuluisan Mariinski-teatterin interiööriä, mutta ennen kaikkea jotakin sen esityksistä. Jussi selaili netistä teatterin tarjontaa ja kiinnostus heräsi Alexander Pushkinin Vaskiratsastaja balettiin.

Vaskiratsastajapatsas lienee tuttu lähes kaikille Pietarin kävijöille ainakin opastetuilta matkoilta. Harvempi tuntee lähemmin itse tarinaa. Tavoitteeksi asetimme, että matkan jälkeen tietäisimme pietarilaisuudesta hieman enemmän.

Nevan valtakatu, Nevski prospekt.

Nevan valtakatu, Nevski prospekt.

Päätettiin lähteä, jos paikat onnistutaan varaamaan. Jussi onnistuikin saamaan liput baletin toiseen ensi-iltaan lauantaiksi 2.4.2016. Esityspaikka oli vuonna 2013 avattu toinen näyttämö Mariinski II, joka on moderni, uusi upea rakennus aivan vanhan vuonna 1783 avatun Mariinskin vieressä.

Suoraan teatterista netin kautta ja ilman välikäsiä tilatut ja maksetut liput olivat varsin edulliset, 4800 ruplaa kpl (n 64 euroa/kpl). Välikäsien kautta samoista lipuista olisi saanut maksaa yli viisinkertaisen kappalehinnan.

Aiheeseen sopi mainiosti, että majoitus varattiin kolmeksi yöksi Pushkinin nimeä kantavasta pienehköstä, noin 50 huoneen hotellista. Happy Pushkin (Galernaja Ulitsa 53) sijaitsi suuren Nevan rannalla vajaan kilometrin kävelymatkan päästä teatterista. Se oli Jussille ja Riitalle tuttu muutamilta edellisiltä matkoilta.

Puskinin ajan henkeen sisustettu hotelli osoittautui siistiksi, viihtyisäksi ja rauhalliseksi. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja avuliasta. Muita hotellivieraita oli niukasti.

Aamiaisen sisältävä majoitus maksoi kolmelta yöltä yhteensä 12.000 ruplaa (n 160 e) /huone. Hinta-laatusuhde oli mielestämme edullinen. Autokin saatiin kadulta hotellin lukitulle sisäpihalle turvaan. Perillä emme sitä tarvinneet.

Pushkin taiteiden aukiolla.

Pushkin taiteiden aukiolla.

Ennen matkaa olimme jo tutustuneet Pushkinin Vaskiratsastaja runon suomennokseen. Tarina osoittautui häkellyttävän hienoksi kuvaukseksi Pietarin syntyhistoriasta. Lisää taustaa tulevalle esitykselle hankittiin käymällä näytöstä edeltävänä päivänä Pushkinin kotimuseossa (osoite Moikakatu 12).

Sen autenttisessa ympäristössä saimme pientä korvausta vastaan nähdä ja kuulla suomenkielellä esityksen Puskinin elämän vaiheista traagisine loppuineen. Vaikuttava esitys teki hiljaiseksi.

Samana päivänä tutustuimme hotellin lähettyvillä Eremitaasin jalokivigalleriaan. Saimme hyvän kuvan Venäjän tsaarinajan loistosta ja turhamaisuudesta, vaikka olimme valinneet opastuksen aikataulusyistä venäjäksi. Aarrekammion sisäänpääsy- ja turvajärjestelyt olivat tiukat.

Keisarillista kirjailua.

Keisarillista kirjailua.

Aikataulumme ei ollut tiukka. Niinpä meillä oli aikaa kuljeskella Nevski prospektilla sekä sen lähikaduilla tutkaillen paikkoja, istahtaa paikallisten sekaan kirjakaupan kahvilaan, ajella trollikoilla ja busseilla halvoilla lipuilla niin paljon, että yhdessä bussissa ystävällinen rahastajarouva neuvoineen tuli jo melkein tutuksi.

Kazanin harrastunnelmaisessa valtavassa kirkossa piipahdettiin, kiireettömästi, sytyttämässä tuohukset. Kerran yhteen kahvilaan unohtunutta reppua ei kukaan ollut pöllinyt, vaikka ennätimme jo poistua paikasta aika pitkälle ennenkuin palattiin sitä hakemaan.

Ruokapaikoiksi löytyi aina jokin mainio kivijalkaravintola, vaikka näiden sisäänkäynit eivät ulkoapäin kovin näyttäviä olleetkaan. Tässä auttoivat Jussin ja Riitan kokemukset.

Bussissa.

Bussissa.

Paluumatkalle lähtö ja ajo Pietarin halki sunnuntaiaamuna sujui hyvin. Jussi ajoi, Riitta luki karttaa ja Airi ja minä ennätimme katsella ja hämmästellä näkymiä. Ruuhkia ei ollut. Maksullinen uusi moottoritie tuo ja vie kaupunkiin kulkijat tehokkaasti.

Tuntuu uskomattomalta, miten suuri metropoli on meiltä aivan muutaman tunnin matkan päässä. Näinä aikoina hintataso ruplan kurssin takia on meikäläisittäin hyvinkin edullinen.

Nähtävää ja koettavaa on paljon. Liikaa ei kannata ahnehtia yhdellä matkalla ja yhtenä päivänä. Omatoimimatkailu onnistuu mainiosti, kun näkee etukäteen jonkin verran vaivaa suunnitellen kulkureittejä ja tutkien kohteiden nettisivuilta aukioloaikoja.

Paikalliset ihmiset auttavat mielellään, kun rohkeasti kysyy, vaikka kielitaito on huonokin. Käsiä ja karttoja voi käyttää apuna.

Keisarin portaat.

Keisarin portaat.

Retkemme pääkohde Vaskiratsastaja (The Bronze Horseman) -baletti kolmessa näytöksessä oli taitavine esittäjineen, lavastuksineen ja musiikkeineen henkeäsalpaava kokemus. Kolme ja puolituntinen esitys piti otteessaan lähes koko ajan. Joku yksittäinen tanssikohtaus olisi ehkä voinut olla lyhyempikin.

Aika kului nopeasti eikä selän tai jalkojen puutumista aistinut. Happi riitti, vaikka katsomo oli täpö täynnä, arviolta noin 2.000 henkeä. Esityksen seuraamista tosin helpotti tarinaan tutustuminen etukäteen.

Pienenä häiritsevänä tekijänä olivat joidenkin katsojien matkapuhelimet näyttöineen. Tästä ei selkeästi yleisesti huomautettu. Räikeimmät näpyttelijät saivat vahtimestareiden henkilökohtaiset nuhteet ja näytöt sammuivat.

Hotellin teeveestä huomasimme, että ensi-ilta oli saanut myös mediahuomiota. Osa yleisöstä oli tästä ilmeisesti etukäteen tietoinen näyttävästä pukeutumisesta päätellen. Tai sitten se on vain siellä tapana. Vallitsevaa pukeutumiskoodia ei tosin näyttänyt olevan, tunnelma asuineen näytti pikemmin rennolta kuin jäykältä.

Omat paikkamme olivat ensimmmäisen parven kolmannen rivin laidalla ja näkymä alas permannolle sekä näyttämölle huikea. Kahden väliajan monipuoliset tarjoilut sujuivat jouhevasti, vaikka ihmisiä oli paljon. Saatavana oli kahvin, kuohuviinien ja leivonnaisten lisäksi metvurstivoileipiäkin.

Mariinski II:n rakennus näyttää sisältä arkkitehtuuriselta taideteokselta jo itsessään. Narikka toimi tehokkaasti ja tilavat vessat olivat siistit.

Dokumentteja matkalta.

Dokumentteja matkalta.

Etelä-Karjalassa on hyvää ja monipuolista kulttuuritarjontaa. Siitä huolimatta voi suositella kaikille kynnelle kykeneville käyntiä tutustumassa myös Pietarin tarjontaan. Sijaintimme ja edullinen ruplan kurssi antaa siihen loistavan mahdollisuuden.

Tätä läheisyyttä kannattaisi yrittää hyödyntää nykyistä enemmän myös maakunnnan omassa tarjonnassa. Hyötyjiä olisi molemmin puolin rajaa. Ymmärrys kulttuurin merkityksestä ehkä lisääntyisi.

Ehdottomasti uuden käynnin ansaitsisi moderniin merimuseoon tutustuminen, niin pakahduttavan paljon sielläkin olisi ollut nähtävää. Suomeenkin liittyvää.

Ehkäpä jotain taas kehitämmekin.

Vaskiratsastaja 1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *