Kätilö tositoimissa köyhien Lontoossa

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Olipa erikoinen kokemus lukea tämä Otavan kustantama televisiosta sarjana jo kahdesti nähty kertomus.

Hakekaa kätilö, Jennifer Worth, suomentanut Eija Tervonen.

Jennifer Worth: Hakekää kätilö, suomentanut Eija Tervonen.

Kirjoittaja on todella itse työskennellyt kätilönä Lontoon köyhillä alueilla, joten tarina on tosiperäinen. Televisiosarja oli mielestäni viihteellisempi, sen sijaan kirja paneutuu todella syvällisesti asioihin, on joskus jopa oppikirjamainen.

Viimeisillä sivuilla selvitetään jopa vaikeaa cockneyn murretta, joka luultavasti vastaisi meillä Rauman kieltä – ei siis helposti ymmärrettävää, lukekaapa vaikka ”palokundalaiste veis” (Näpäp poikki o vast, meit en lak kehumast, valuvaara me huokkiast voitta, janon duska me vaa ei sit sammoma saa, vaik me kylstää nii ahkerast koitta!)

Samantapaisesta mongerruksesta kätilöiden oli siis selvä saatava vaikeissa tilanteissa, hankalissa oloissa sodan jälkeen sortuneissa asunnoissa asuvien köyhien perheiden luona! Uskomatonta, miten he ovat selvinneet.

Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, vaikkei se ehkä olekaan yhtä keveä kuin nähty sarja. Ja siitä oppikirjamaisuudesta, takaa löytyvät myös sivut, joilla selvennetään synnytyssanastoa, tiesitkö esimerkiksi, että asfyksia on hapenpuutetila, jolloin vauvan tärkeät elimet voivat vaurioitua, tai lapsi voi jopa kuolla! Ja kolostrum on sitten se vauvalle hyvin tärkeä ensimaito äidiltä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *