Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Poikettiinpa Kolilla sen verran, että päätettiin kulkea pieni polku Mattilan perinnetilalle kahville.
Kirkon kellot kuuluivat koko matkan aurinkoiselle pihamaalle asti, kuljimme sielunkellojen matkassa metsännokiperhojen ja lanttuperhosten kisaillessa mukanamme.
Perinnetilalla ei sentään kahvia saatu, kesäkausi oli jo ohi, mutta kanoja piti houkutella jo pihapiiristä syysasumuksiin, tässä komea kukko piilottelee vielä vapaudessa niityllä.
Kukkaloisto pihassa oli varsin kesäistä, keisarinviitat viihtyivät mäkimeiramin kukinnoissa.
Polku jatkui metsän halki alas satamaan. Matkan varrella oli huikeita lahopuita, viimeisiä kaskikoivikoita, valtavia muurahaispesiä ja sortuneita rakennuksia – tässä lienee vanha kellari.
Toinen tuokiokuva yhdistää Kilpisjärven ja Ylläksen. 26.8. teimme lähtöä Kilpisjärveltä, lumihuntuisen Saanan juurelta.
Surin, ettei kaveri edes synttäriruusuja saanut. Eipäs mitään, Kilpishalli olikin juuri avannut ovensa, ja nappasin sieltä keltaiset ruusut, näitä Pirkka-ruusuja, joita olen katsellut pitkin nenänvartta.
Ei tullut edes kosteaa ympärille, ja ajateltiinkin, että eihän ne kuitenkaan mitään kestä. Siinä ne kuiviltaan sitten reissasivat koko päivän tänne Ylläkselle, jossa sitten kuitenkin panin ne maljakkoon. Ja vielä kolmantena päivänä ne kukoistavat näin komeasti!
Yksikään kukka ei ole vielä nuupahtanut! Olisiko siis uusi hyvä ruusujen hoito-ohje tässä: ensin päivä kuiviltaan, sitten vasta vettä! Tässäpä nämä, lisää tuokiokuvia tuonnempana!
