Syysliukkaat yllättivät eukkomamman. Mamma liukastui ja väänsi ja mursi nilkkansa.
Siitä seurauksena eukkomamman koipi on nyt kuusi viikkoa kipsissä.
Kaksi pientä murtumaa ohuemmassa sääriluussa ovat eukkomamman ensimmäiset luunmurtumat ikinä, jos nimettömän varpaan murtuma kymmenen vuotta sitten lasketaan pois. Siksi kipsattu elämä kyynärkeppeineen on aivan uusi kokemus monine yllätyksineen.
Vajaan vuorokauden aikana on ehtinyt tuskailla jo monta asiaa: liian matalaa vessanpönttöä, kipsijalan kanssa käytettävien vaatteiden vähyyttä ja pukemisen ja riisumisen vaikeutta. Heikot käsivoimat suhteessa kehon painoon tekevät terveen jalan ja kahden apujalan kanssa liikkumisesta hikisen ponnistuksen.
Pahin ongelma on kuitenkin kolmannen käden puuttuminen: miten siirrät tavaran paikasta A paikkaan B, kun molemmat kädet ovat kiinni sauvoissa? Aika monta kertaa on jo joutunut käskyttämään siippaa logistiikka-avuksi.
Yksi selkeä parannusehdotus apuvälinesarallakin on syntynyt: miksei edes toisen kepin alapäässä ole koukkua, jolla voisi nykäistä etäälle joutuneet tavarat lähemmäs? Voisi olla patentin paikka…