Kirja-arvio: Enni Mustonen, Ruokarouvan tytär

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Sarja ”Syrjästäkatsojan tarinoita” on jo pitkä. Paimentyöstä 2013, Lapsenpiikaan 2014,  Emännöitsijään 2015, ja Ruokarouvaan 2016. Ja nyt siis viime vuonna ilmestynyt Ruokarouvan tytär.

SSCN1842


Ajassa on siirrytty jo 1920-luvulle. Iida Kristiina Helenius, ent. Erikson on saanut Eliaksensa, ja yhteiset kaksospojat Voiton ja Veikon, Kirsti Erikson, Iidan tytär, opiskelee jotain ihan muuta kuin mitä haluaisi, ja sisarena hänellä on orvoksi jäänyt iidan kasvatti tytär Alli.

Teksti on tuttua, mukaansatempaavaa Mustosta. Tarinaan mahtuu jälleen elämää niin iloineen kuin suruineenkin, onnetonta rakkautta, sairautta ja kuolemaa. Kauhea pelottava keuhkotauti ottaa omansa, riemukkaita hetkiä runonlausujien kiertueilla, tuhmia tulenkantajia ja jo entuudestaan tuttuja kieltolakia kiertäviä taiteilijoita. Pelottavia taisteluita ja puutetta iloisten vappu- ja juhannusjuhlien lomassa.

Kirstin tie vie pienestä ompelimosta mutkien kautta Pariisin suureen ja ankaraan muotimaailmaan. Kova koulu se on Kirstille, vaikka toisaalta, onni odottaa oven takana aina juuri kun epätoivo on suurimmillaan. Suuri rakkaus kulkee kuin salaa punaisena lankana mukana kirjassa, vaikkei Kirsti sitä aina itse huomaa, vaan kuljettaa sitä tietämättään mukana Itä-Karjalan pakolaisen veistämänä pikkuisena puukarhuna.

Viimeistään Pariisissa lukijakin huomaa miten tärkeää on edes vähäinen kielitaito. Jo pieni paimentyttö, koulujakäymätön, osasi aikanaan sekä ruotsia että suomea, mikä osaltaan auttoi häntä pärjäämään elämässä. Nyt Kirsti huomasi, miten paljon häntä auttoi, että oli taiteilijatuttujensa avustuksella oppinut hiukan ranskaa. Pakkoruotsin vastustajat hävetköön, mikä hyvänsä kielitaito on elämässä hyväksi, se on viisautta!

Suuren osan kirjasta täyttääkin Kirstin seikkailu Pariisissa. Jos olet itse matkustellut siellä, kirja antaa sinulle enemmän kuin sellaiselle, jolla ei ole käsitystä koko kaupungista, tai muotimaailmasta yleensäkään. Totuuden siemen varmasti tässäkin kirjassa on mukana, kun se kertoo pikkumidinettien työ-olosuhteista 20-luvun Ranskassa.

Sarja jatkuu  – mitähän Kirstin ja Iivon tulevaisuuteen mahtaakaan kuulua!  Muuten: tästä Ruokarouvan tyttärestä on nyt myös tulossa teatteriin katseltavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *