Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Sunnuntaina koettiin Savitaipaleen Europaeuksen koululla tunteikas elämyskonsertti Tuntemattoman sotilaan kirjan ja Laineen elokuvan pohjalta.
Erkki Luumi tulkitsi monta tuttua sota-ajan laulua.
Koko näyttämö oli verhoiltu vihräellä naamiointiverkolla, oli konekivääriä ja järeääkin aseistusta, oli lottaa ja sotilasta (Marja-Leena Luumi, Ville Kuusisto ja Mika Albertsson) sekä koko Muistelo-orkesteri. Erkki Luumi lauloi ja osoitti myös papilliset taitonsa sekä loistavaa sisälukua tavaillen Tuntemattoman sivuja. Seppo Äijö, Pasi Suikkanen, Reijo Kurvinen ja Topi Hartikainen sekä soittivat että lauloivat.
Mikä siinä lienee, kun pienen kenttähartauden jälkeen kajauttivat komeasti ”Jumala onpi linnamme”, niin mieli teki ponkaista ylös ja laulaa mukana – ihan samoin kuin maakuntalaulujenkin, ja Sillanpään marssilaulun kohdalla. Vieressäistujan kanssa kyllä laulettiinkin, ihan vain hiljaa mielessä!
”Maantie on kova kävellä” ja ”Erika”, suomeksi ”Kaarina”, toivat mieleen lapsuuden Utin kasarmin hiekkaiset tiet, jossa me kakarat juoksimme marssivien sotamiesten perässä, lauloimme torvien ja poikien (silloin miesten) mukana sen minkä osasimme ja jaksoimme.
Mahtavan mieslaulun lomaan oli sievästi sovitettu Marja-Leena Luumille muutama yksinlaulu, ”Musta-Saara” surullisine säkeineen,”Ljuuli-ljuuli” haikea tuutulaulu, ja tähänkin aikaan hyvin sopiva kysymys ”Warum?”, miksi…. Erikoisesti jännitin tätä laulua, onhan se vaativa ja monet muistavat niin Miliza Korjuksen kuin Marjorienkin huikeat esitykset.
Tässä ohjelmassa kuultiin hieno, hiukan arkisempi ja sotatantereen harmaisiin sävyihin hyvin sopiva esitys.
Konsertista olisi puuttunut paljon ilman ”Kalinkaa”, ”Eldankajärven jäätä” ja ”Elämää juoksuhaudoissa”. Ja miten mainioita olivatkaan pienet näytellyt pätkät, juopumiset, puskaan pissimiset, vartiossa seisomiset, tutut pätkät elokuvasta, ja Lotta Lunkreenin ahkera neulominen…
Ja niinhän se on, ett ”Finlandia” jyrähtelee pitkään rinnassa tämän esityksen jälkeen. Mukavalta tuntui,kun Erkki Luumi lopulta ylimääräisenä saadun ”Kirje sieltä jostakin” jälkeen toivotti hyvää kotimatkaa, ja lupasi, että ”eihän tämä varmaankaan tähän jää….” (kuva 254)