Siirry suoraan sisältöön

Kokoton Juhannus

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Helteinen ja kuivahko kesä kielsi kokot lähes koko maasta. Turhaan mekin etsimme liekin loistetta Pielisen rantamailta. Aikaisempina juhannuksina, jotka siellä on vietetty oli muistissa kokot valopilkkuina kaukana vastarannoillakin.

Nyt olosuhteiden pakosta jätimme pohjoisen suurten tuntureiden  mahdolliset mahtikokot tuleviin vuosiin, ja matkasimme  siis Nurmekseen. Ihmettelemään ihmisten vähyyttä, suljettuja tiloja, ja sekä Bomba-talon, että hotellin pimeitä ikkunoita ja suljettuja ovia. Lapuissa vain pieniä lupauksia ja toiveita, ”avataan 17.7.”

Loma Sirmakka oli sentään auki, ja sieltä oli varattu saunallinen mökki pariksi päiväksi. Mainio mökki olikin, ainoa pikkuharmi huomattiin ruokapöydässä, kun pottumuussi lusikoitiin haarukoitten puuttuessa nälkäisiin suihin. Vaikka isäntä oli sanonut, että soittakaa,jos on jotain ongelmia, niin ihan soiton arvoiseksi emme tuota puutetta katsoneet, -ehkä,jos olisi pitänyt haarukoida keittoruokaa….

Illlan eellä kävelimme pitkin hyviä pitkoksia kauniiseen niemeen, sinne missä on se kaunis tsasouna, kirkko tai kappeli.

DSCN5550
Ja ne kaikki valkoiset ristit.

DSCN5549
Ensimmäisen kerran luin nyt  muistokivestä kaikkien siviilivankileirillä kuolleitten suojärveläisten nimet, ja katsoin iät.

SSCN5559Tuli mieleen kaikki maailman vankileirit, ja avustusoperaatiot. Uutisissa juuri sanottiin, että otamme yhdeltä leiriltä 25 nuorta… Kun katsoo tätä kuolleitten listaa, näkee, ketkä olisivat niitä todellisia avun tarvitsijoita, mutta eihän kukaan halua ristikseen vanhuksia, synnyttäviä äitejä, ja muutaman päivän ikäisiä nälkiintyneitä vauvoja ja sairaita lapsia. Sillä sellaiset ihmiset sinne on valkoisen ristin saaneet. Nuorimmat vain päivän, kahden ikäisiä, ja vain yksi nuori ihminen 22-vuotias nainen, mahdollisesti yksi synnyttäjistä…

Nuoria, terveitä työikäisiä, yleensä miehiä me otamme, ja niin tekevät kaikki muutkin. Sen ymmärtää, ja senkin ymmärrän, että äidit laittavat mielellään poikansa matkaan, sillä he tietävät, että se on ainoa mahdollisuus pitää poika hengissä, tyttärillä ei juuri muutenkaan mahdollisuuksia heidän maailmassaan ole, ja oma elämä alkaa olla eletty. Elämä on hyvin raadollista.

Näin surullisia mietteitä jäi tuonne sydämen sopukoihin kauniista muistopaikasta tänä poikkeuksellisena juhannuksena. Kun sitten lähtöpäivänä täytin palautelappua mökistä, ja siinä pyydettiin kertomaan myös siitä, mikä oli huonoa, maisitsin ihan huvikseni puuttuvat haarukat. Isäntä oli hirveän pahoillaan, toisteli moneen kertaan, miksi ette soittaneet,kyllä minua nyt hävettää, minä selvitän tämän asian ihan heti…

Vaikka hyvälle puolelle kallistui kaikki muu, niin emmepä kauas ehtineet,kun jo känny soi. Isäntä kertoi, että haarukat oli lainattu toiseen paikkaan, eikä palautettu, eikä huomattu. Seuraavalla kerralla meitä odottaa ruhtinaallinen korvaus mukavassa mökissä.

SSCN5624
Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *