Yksityisteille oma tunnus?

Markku Peutere kirjoittaa yksityistieasiaa.

Valtion rahoittamien ja ylläpitämien yleisten teiden ja muiden kulkuväylien lisäksi on Suomenelinkelpoisuuden ja elinvoiman kannalta yksityistieverkostolla ja sen kunnolla valtavan suuri merkitys.
Yksityisteiden rakentaminen ja ylläpito on nimensä mukaisesti yksityisten maanomistajien ja tien vakituisten tarvitsijoiden muodostamien tiekuntien vastuulla. Vapaa liikkuminen yksityisteillä on turvattu jokamiehen oikeuksin ja yhteiskunnan tuella. Taloudellinen tuki olikin takavuosina merkittävää ja ennustettavaa. Enää näin ei ole. Valtion tuki on taantunut ja kuntien köyhyys johtanut siihen, että tiekunnat ovat joutuneet rahoittamaan tienpidon lähes kokonaan osakkaiden tiemaksuilla ja lainarahoituksin.
Silti yksityistiet ovat paikoin niin hyvässä kunnossa, että kulkijan on vaikea tehdä eroa, onko kyseessä yksityinen tie vaiko yleinen tie. Joidenkin teiden kunto on silmin nähden rapistunut ja joidenkin eteen on laitettu muiden kuin osakkaiden kulkua estämään puomi. Silti kulkijaa saattaa
houkuttaa valitsemaan yhä useammin reittinsä mutkaisten yksityisteiden halkomien kauniiden maisemien kautta tai vain oikaistakseen ja säästääkseen energiaa. Aikaa ei yleensä säästy.

Kotimaan matkailu ja korona-aika tällaista kehitystä oikein suosiikin. Eikä parhaisiin marjametsiin ja kalavesille oikein muuten taida päästäkään.
Yksityistiet on rakennettu palvelemaan lähinnä kullekin tielle ominaista, tienoot ja käytännöt tuntevaa käyttäjäkuntaansa. Ne poikkeavat yleisistä teistä niin ominaisuuksiltaan, rakenteiltaan kuin käyttäjiltäänkin: tiet kulkevat monesti lapsia ja kotieläimiä vilisevien pihapiirien läpi, liikenne saattaa seisahtua ja hankaloitua tienkäyttäjien ajankohtaisten maatalous- ja metsänhoitotöiden sekä satunnaisten erikoistilanteiden, kuten puun kaatumisen vuoksi. Pientareet ja ojat eivät paikoin salli kiireisen ohituksia. Teitä ei ehditä hiekoitttaa ja aurata yleisten teiden standardien mukaisesti vaan mahdollisuuksien mukaan. Varoitusmerkkejä ei aina ole totutusti asetettu, turvalaitteita voi puuttua.
Vapaa-ajan asukkaalle yksityistien todellinen luonne tulee ajan myötä tutuksi. Satunnaiselle ja huolettomasti kulkevalle tiellä saattaa piillä yllätys, johon ei huomaa varautua. Varautua eivät ehkä huomaa myöskään tiekuntien vastaavat, joita saattaa uhata raskas edesvastuu jos esimerkiksi
liukkaudentorjunta todetaan pahasti laiminlyödyksi. Vuonna 2019 uusittu yksityistielaki tiekunnan vastuuta entisestään korostaa.
Vapaa-ajan asuntoja muutetaan kuntien myötävaikutuksella monin paikoin vakituisiksi asunnoiksi. Kehittyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat etätyön ja sitä myötä lähes vakituisen liikennöinnin vapaa-ajan asunnoilla. Kotimaan matkailu suosii kotimaahan tutustumista. Tämä kaikki lisää yhteiskunnan ja yksityisten palvelujen kysyntää ja siten yksityisteiden liikennöintitarvetta.
Päättäjien tulisikin ymmärtää ottaa tämä kehityskulku kaupungistumisen ohella tosissaan huomioon ja mahdollisuutena pitää maa asuttuna ja ihmiset onnellisina. Kun aina ei voi olla varma, minkä lajin tiellä liikun olen sitä mieltä, että yksityisteille tulisi suunnitella ja hyväksyä yhtenäinen, liikennemerkin kaltainen tunnus: yksityistie. Vapaaehtoisesti tienviitan yhteyteen lisättävä merkki viestittäisi ja auttaisi kulkijaa tarkkailemaan tien kuntoa sekä ennakoimaan mahdollisesti eteen tulevia yllättäviä tapahtumia.

Samalla merkki parhaimmillaan lisäisi tien käyttäjien turvallisuutta ja tietoisuutta ympäristöstä sekä arvokkaasta palveluksesta, suorastaan elämyksistä, jonka suomalainen yksityisverkosto kaikille tarjoaa.
Markku Peutere

Vastaa