Ajolähtö pohjoiseen, osa 5.

Mäntyperän eukon kesäinen matkakertomus jatkuu.

Sonkamuotkasta Ylläkselle

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Juhannusyön jälkeen herättiin vielä Joiku-mökissä, valvomisesta väsähtäneinä ja kohtalaisen nälkäisinäkin, kun huomattiin, että kotona valmistetuista pakastetuista ruo´ista ei ollut enää juuri mitään jäljellä. Päätettiin etsiä matkalta ruokapaikka, ja niinpä hätäisten aamukahvien jälkeen jatkettiin matkaa puolipilvisessä säässä, auton lämpömittari kiipesi päivän mittaan +13- +19, vieläkään meidän reissuamme ei sateet kastele! 

Mieli paloi jo kovasti syömään, mutta kun lopulta Muonion kieppeillä erään Shellin pihassa näkyi mainos Ruokapaikka Hyväpata, niin aukioloajoista huolimatta se oli kiinni…ok, ikkunassa olikin lappu ” Olemme ongella 26.-27.6…”, No tankataan ainakin auto, kun juottonestettä ilmoitetaan saatavaksi 1.671 hintaan.

Kahvit sentään saadaan jo seuraavalta Seolta, josta tuli maininnan arvoinen paikka muutenkin. Sen Otolla kaveri neuvoi tälle eukolle pankkikortin käytön, ja ensimmäisellä (20) nostolla ostettiin arpa. Olimme muutaman minuutin miljonäärejä…. mutta saimmekin vain raapimisen ilon.

Puolen päivän aikaan katselimme taivaan rannalla Oloksella pyöriviä tuulimyllyjä, ja ajoimme 957-tietä Raattaman suuntaan  – yhä nälkäisinä.Emme poikenneet Torassiepin perinnekylään, mutta Raattaman Lounasravintolan tyhjään pihaan pysähdyimme hiukan epäröiden. Saisikohan tuolta vaikka jotain keittoa.

Ravintola ilmeisesti oli juuri aukeamassa. Mitään ei ollut valmiina, kassan päällä luki suurin kirjaimin laudankappaleeseen kaiverrettuna ”Äläpä hättäille  – keitämmä potut”. Iloinen kassarouva ei pottuja luvannut, vaan kehui paikan pitsoja, sellaisen voisi juuri nyt saada. Eka kertaa reissuilla päätimme ottaa sitten sen. Kun suuriksi kehuttiin, päätimme ottaa puolikkat.

Suuria olivat – ei se kunnolla valtavalle lautaselle mahtunut puolikaskaan, vaan reunat töröttivät ylli joka suuntaan.  Maku, näkö ja täytteet – ehdottomasti suosittelemme! Täysin vatsoin jätämme pikkupojat, sen liian isoissa kumisaapaissakin biljardia pelaamaan ravintolan saliin, käyn vielä tarkastamassa vessan, siellä on seinällä ohje,”ettei tule hätä käteen, käytä wc-paperia”. Uutisista kuulemme Savonlinnan kerrostalopalosta, jossa nuoriso on pelastanut asukkaita.

Vaikkei vielä iltamyöhä olekaan, päätämme soittaa Ylläkselle Äkäslompoloon tutulle mökille, varaamme Esko ja Tarja Tikkisiltä Kieppi seiskan, jossa olemme muutama vuosi sitten kaverin synttäreitä viettäneet.
Ihana. Kuin olisi kotiin tullut!

Tarja-rouva  punaisessa rimsukesämekossaan tuli juttelemaan, kaveri halusi taas lähteä pyöräilemään, ok, pyörät on siinä missä ennenkin, grillissä on tulet ja reittineuvojakin saatiin. kun kysyttiin kesäteatterista, alkoikin juttu rönsyillä. Kävi ilmi, että talon vaki oli hyvä tuttu Kai-Jussi Jankerin kanssa, yhdessä porukassa oli sitä ensimmäista oopperaa tehty ja esitetty, ja lupasimme viedä arvostetulle ohjaaja-esiintyjälle terveiset .

llan edellä kävimme vielä Kesänkijärvenpolkua ylös päin, sen helpon osuuden järven rannan parkista kahvilalle… joka valitettavasti oli kiinni. Valkoinen poro käpsehti tiellä edessämme (kuva 0030),

kun vielä iltasella ajelimme kohti sitä jättiporoa, Jounin kauppaan hakemaan einettä huomiseksi. Olipa ihmetyksen paikka, kun katsoimma sen ”hulluimman ”kyläkaupan kesän koristuksia, ulko-ovenpielet olivat näin näyttävät,

ja sisällä koko katto kukki koko pitkän käytävän verran!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *