Ajolähtö pohjoiseen, osa 6.

Lopultakin kotiin

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Hellekesä oli ja meni, vetinen elokuukin kohta, ja monet suunnittelevat juuri ruskaretkeä pohjoiseen. On siis vihoviimeinen hetki palata juhannusreussusta kotiin.

Kuten muuan pienokainen sanoi kerran, ei voi tulla uudestaan, ellei välillä lähde pois… 29.6. aamutuimaan pakkasimme kimpsut ja kmpsut Ylläksen tienoilla, ja suljimme Kieppi7:n oven  takanamme.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja mittari näytti +14. Kittilään päin lähdetään, ja minua naurattaa, kun kalakaupan ikkunassa on tarjolla komeita villasukkia. Tien varrella kukoistavat matalat keltaiset leinikit ja vaaleanpunaiset apilat ja tervakukat.

Tien 80 tienvarsipuutarha vaihtuu koiranputkeen, suolaheinään ja metsäkurjenpolveen. Sireenit kukkivat pihoissa. Sodankylässä lämmintä on jo lähes +20, ja nelostielle käännyttäissä ojia koristavat korkeat sinipunervat suo-ohdakkeet, pihoja  komeat keisarinkruunut.

Ennen puoltapäivää olemme jo Luostolla ihmettelemässä pihaterassilla maljakoista kukkia syöviä sarvipäitä, poropoikia , seisovillaan nukkuvia kesäkarvaisia ja pitkäkoipisia, joilla liikkuu vain leuat.

Pyhältä vuokrataan Huttukero 4, ollaankohan tässäkin oltu jo aikaisemmin… Sää on huikea, joten lähdetään poluille. Isoonkuruun ei vieläkään perille asti pääse, joten poikkeamme Tiaislaavulle, suuren suon laitaan, jossa pitkospuitten päässä keskellä suota kuplii kirkas ja laaja lähdealua.

Polku tähän on monimuotoinen, sen varrella on mahtavia rakkapeltoja ja oikein aihkimäntyjä.

Sen varrelta tapaan myös minulla harvinaisia lintuja, tilhen, lapinsirkun, ja lapinkirvisen! Kännyyn ei kenttiä välillä löydy, ja kun löytyy, huomaan huonokuntoisen ystäväni yrittäneen soittaa neljästi! 

Nämä Pyhän rivitalomökit ovat melkolailla samanlaisia, hyvin varustettuja ja siistejä, mutta enää niissä ei ole vieraskirjoja, eikä mitään persoonallisia terveisiä oikealta omistajalta, kuten monissa yksittäisissä mökeissä, hinnat kesäaikaan keskimäärin 70 euroa /vrk.

Siksipä pitää vanhoista matkavihkoista etsiskellä, ollaanko juuri tässä oltu aikaisemmin, ja jos,niin milloin. Seikkailua se on sekin!

Toinen seikkailu on nettiyhteys! Delliin en saanut kenttää edes sen vertaa, että olisin voinut yrittää Wifi-ä, jo monissa paikoissa omaa ja ilmaista, joihin kuitenkin täälläkin vaaditaan tietynlaiset ominaisuudet laitteilta. Kaveri yritti kaiken iltaa saada yhteyden, päivitykset kestivät js kestivät, ja lopulta kännyllä ei päässyt enää mihinkään. Harmitti… 

Aamusella otamme vuoteemme ja muut kamppeet kyytiin ja lähdemme jatkamaan matkaa kohti etelää. Ikkunan alle jäävät järripeiponpojat aamueinettä etsimään. Aurinko paistaa ja jo aamusta on +16.

Kemijärven ABC:llä tankkaamme reissun halvinta bensaa, 1,588. Sireenit kukkivat runsaasti, ja matka jatkuu halki pitkiä pengerrettyjä teitä laakeassa järvimaisemassa. Kotkia ei näy.. Lumpeet kohottavat valkeita kruunujaan kohti sinistä taivasta. Metsäosuuksilla on kilometritolkulla hurjia myrskytuhoja, paikoin tie tä ollaan vasta raivaamassa latvuksista.

Luusuan tienoilla kannattaa poiketa katsomaan mahtavaa pohjapatoa, Kauneuspatoa, jossa varotetaan menemästä jokiuomaan, sillä ”luukut aukaistaan varoittamatta”.

Toisella rannalla on tulipaikka, mutta ei vessaa, eikä nyt tuliakaan saa tehdä… sensijaan ihallaan uudehkoja kalaportaita, joiden kultaista hehkua olin vastarannalta ihmetellyt. Vesi ja aurinko voivat yhdessä tehdä ihmeitä. Kahvia teki jo mieli, mutta pitkä polku tulipaikalle ei houkuttanut kuljettamaan eväitä rantaan, joten pysähdymme kahvittelemaan leikkimökkimäiselle bussipysäkille…

Matka jatkuu, kunnes keskellä tietä poroemo syöttää vasaansa vastaantulevasta rekasta välittämättä… Lämpömittari on kivunnut jo yli +20, kun koukkaamme Ranuan eläinpuistoon. Siellä kuluu aika mukavasti, perheiden ja lasten riemua on hauska seurata!

Rakkamaisemaan on rakennettu ilmastopolku, maailmanpelastajien ideoita, pieniä ja isoja juttuja, mitä voi yrittää tehdä ilmaston hyväksi. Löydän sieltä myös omaa elämää aika hyvin kuvaavan, tavallisen ihmisen saivartelevaan tyyliin sopivan…

Tässä pikkulammikossa karhunpojat pitivät joskus veden pärskijäisiä, vaan tällä kertaa homma ei kiinnosta tippaakaan.

Kajaaniin päin mennessä tienlaitamilla alkaa näkyä lupiinit, jotka ei muille kasveille tilaa anna. Ii-joella metsätuhot ovat valtavat, sitä jatkuu, ja jatkuu. Sorsanpoikue yrittää ylittää tietä pitkänä jonona, emo jää vastaantulevan auton alle! Voi miten pahasti riipaisee rintaa, kovassa liikenteessä emme voi mitään! Mesiangervot, huopaohdakkeet ja kissakellot huojahtelevat lohdullisesti

Ilta on jo pitkällä, soitamme  Hirvijärven leirintään, ja saamme sieltä vielä yhdeksi yöksi pikkumökin, 10, hintaan 65 euroa. Tämä vanha Vitostien leirintä on ihana paikka. vanha koulu toimii respana ja kirpparina, piha on siisti ja kukkia on kaikkialla. Terijoensalavat erottavat tienvarren mökit toisistaan, ja rannan puolella pienet vaaleat lautamökit ovat saaneet kukkia myös ikkunoilleen.

Vanhat koulun ulkorakennukset alkavat rapistua, eikä vanhaa saunaa  ainakaan täksi illaksi enää lämmitetä. Muistan sen kaltevan lattian ja hyvät löylyt…

Mökissä on kotoisa tunnelma. Täällä on todella ajateltu matkaajaa, on kauniita tekstiilejä, valtava itämainen matto, jolla saa kulkea kenkineen, on uusi tuulettaja, huippu telkkari, tauluja ja koristetyynyjä, erillinen makuuhuone, kauniit ja hyvät vuoteet lukulamppuineen. Ulkopuoleta pieni mökki on kuin satua sisältä. Iäkkäät omistajat ovat myymässä paikkaa… 

1.7.2021 heti yhdeksän jälkeen ollaan jo matkalla retken viimeistä päivää, ajetaan Iisalmen, Lapinlahden ja Pöljän kautta kohti kotia. Pöljän kuppilassa on tietenkin käytävä, sen pihassa ihmettelemme hyvin erikoista kulkuneuvoa, pikkubussia peräkärryineen, kanootteineen kaikkineen, ja ihmeellisine teksteineen ”Kanuu iseehituskomplekti”…tai muuta sellaista.

Radio kertoo, että kesäkuussa hellepäiviä oli 25, koronatartunja kolmensadan kieppeillä. Kuopiossa  sekoillaan laitamille, tottakai vesitornin juurellakin pitää käydä. Iltapäivällä mittari nousee jo reippaasti yli +20, ja jälleen myrskynmerkit näkyvät metsissä, kuuset ovat luokilla, ja latvoja on siivottu tieltäkin…

Ristiinassa vielä tankataan 1.666 hintaista bensaa, Puolmatkassa hinta oli jo noussut yli 1.7, ja Savitaipaleen Helmen hintatolppa toivotti meidät kotiseudulle huippuhinnalla 1.759, reissun ennästys.  Vähän ennen viittä matka päättyi kaverin pihaan, Pyhältä siihen matkaa tuli 845 kilometriä.

  • Ja nythän on sitten jo aika syysreissujen!
Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *