Vielä yksi yöpyminen – ja kotiin – ruskaretki, osa 6

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Joskus ajellaan seuduilla joissa on turha kuvitella pääsevänsä katon alle kahville. Sitä varten keitämme aina aamuisin kuumaa vettä litran termokseen, ja eväspakkauksista löytyvät mukeja myöten kaikki tarvittavat kahvitustavarat, jotain haukattavaakin.

Ja kun oikein hyvin sattuu pilvipoutaisena iltapäivänä löytyy näin hurmaava kahvipaikka, Livojärven suljetun kioskin pöytä!

Olisi ihana osua tälle paikalle helteisenä kesäpäivänä, sillä matalaa hiekkarantaa on silmänkantamattomiin.

Nyt olemme kuitenkin jo matkalla kohti talvea ja kotia, joten en edes kahlaamassa kirkkaassa järvessä käy. Ajelemme kohti Syötettä, mielessä on mukava tuttu paikka, josta soittelemmekin mökkiä. Iloinen ja puhelias emäntä kertoo omalla hiukan itänaapuriin viittaavalla murteellaan, että Toola on vapaana, tulkaa kun joudutte, hän käväisee laittamassa lämmöt päälle. Muistan vielä,kun ensi kertaa näissä mökeissä olimme, emäntä ajoi polkupyörällä edellämme mökille ja kiirehti laittamaan juuri pestyt matot lattialle. Täällä todella halutaan vieraan viihtyvän!

Tällä kertaa iltaseen on vielä aikaa, joten ajelemme katselemassa uudistettua Iso-Syötteen hotellia, oudon näköistä kolkohkoa rakennusta, jonka katollekin on tehty aitauksia!

Kulku hotelliin menee korkealla, kuin laivasilta, mutta jos ulkopuoli onkin ankea, niin sisätilojen komeutta kaveri kehuu. Suurista lasi-ikkunoista on upeat maisemat kauas avaruuteen asti. Ja pihan rinteen kuntta on lähtenyt hienosti kasvamaan.

Kierrämme huipun lyhyen polun. Sen varrella ruska punoittaa kivien kupeessa riekonmarja juolukoiden ja mustikoiden kanssa rintarinnan kaikki punaisen sävyt, maisema on hyvin avara. Alaspäin ajaessamme muistelemme taannoisia kiihdytysajoja, jossa tätä hurjaa mutkaista mäkeä ralliautot kilvan ajavat – mieletöntä – ja ihmettä ettei tieltä suistumisia tule, hurjia jälkiä toki on nähty. Mutta meitä odottaa iloinen Hakamajojen emäntä, joka heläyttää herkän naurun, kun laskemme kolikoita setelien päälle, matkalaisten kassanpohja alkaa näkyä.

Tulemme tutun Toolan pihaan.

Lämmitämme viimeiset kotiruuat, makaroonilaatikon, laitan kameran lataukseen, lämmitämme ehkä koko reissun parhaan saunan. Se on puulämmitteinen, ja mitoitukseltaan aivan mahtava, aivan kuin meitä varten tehty.

Tuvan takkauuni taas on aivan upea, mutta jättikokoinen, siihen emme yhtä yötä varten tulia tee, kun huoneet ovat jo ehtineet sopivasti lämmetä. Täällä on jälleen puhtaat matot lattialla, pieniä kauniita koriste-esineitä siellä täällä, upeita seinävaatteita ja kauniit verhot. Emäntä on tuonut mukanaan kaipuun kauniiseen ja hyvään.

Ennen nukkumaanmenoa kipaisen vielä pitkospuita myöten mökin rantaan, ihana tyyni ilta, venekin vartoo siinä soutajaa, tänään turhaan.

Viimeinen reissuaamu valkenee takkuisesti. Nukuttaisi vielä, jäsenet on jäykkiä, sormet kohmeiset, hiukset takussa, eikä kahvipannun kansi tahdo mennä paikoilleen. Aamuinen mörrimöykky ihmettelee miten taikasormi kaveri saa tilanteesta tuollaisen kuvan!.

Muistan tapauksen Kilpisjärveltä, kun tulimme kolmen valtakunnan pyykiltä, olin niin väsynyt, etten voinut puhua, en pysähtyä, ajattelin, että jos pysähdyn en enää pääse liikkeelle. En tuntenut itseäni kaverin videosta, siinä marssi varsin reippaasti jokkuu nuorekas nainen ajatuksissaan aika vauhtia!

No kahvit saadaan, tavarat pakataan, mökki jää jäljiltämme siistiin kuntoon täyteen hyvää mieltä. Syötteen kaupalla ihmettelemme polttoainehintoja, sekä 95 että diesel ovat molemmat 1,80. Uutiset kertovat Venäjän ihmeellisistä vaaleista, vapaat ja rehelliset….

Tien varsilla on metsätuhoja, isoja lammaslaumoja laitumella, ja aurinko ihan melkein paistamaisillaan. Korpijoella on upea ruska, sitten on kohta lähes lehdettömiä puita, ja Jaurakkajärven kohdalla maasta nousee tuulen siivin keltaisia lehtilintuja pyörteiseen lentoon. Aurinko pullahtaa pilvistä, eikä halua takaisin piiloon! Kierretään Oulujärveä, Vaalantietä ylittää rauhallisesti iso hirvi! Puut ravistelevat yhä lehtiä oksiltaan.

Jatkamme Tervantietä halki jäkäläkankaitten, Vuolijoen paikkeilla pellolla ruokailevat metsäkauriit nostavat päänsä hetkeksi katsellen ohi ajavia… Kissankellot kukkivat, etsimme kahvipaikkaa, ja minä olen halkeamaisillani eikä hyviä pusikoita näy – kunnes tulemme Rahajoelle. Siinä on ihmeellisiä rakennuksia, seinällä lukee isoin kirjaimin KÄSINKALASTUSPAIKKA.

En ehdi ihmettelemään, tien toisella puolella horsmikossa on ihan kuin hyyskä!

On se, keskellä ei mitään, puucee, siisti ja viel kokonainen vessapaperirullakin siellä! Onni on joskus pienestä kiinni.

Nyt juomme ruhtinaallisesti kahvit katon alla, pöydät ja penkit, grillipaikkakin olisi, ja ensiapukaappi! Ihmettelen käsinkalastusta… seinällä on muuten lappu: ”Isoin käsinkalastettu hauki 2019 11,4kg”! Eipä ihme, että ensiapuakin tarvitaan!

Jatkamme matkaa, Iisalmeen päin ajellessa maisemat muuttuvat, suuria peltoja, siistiä ja kaunista. Koljonvirran keitolle emme poikkea, emme myöskään Kustaa Adolfin kauniiseen maitokahvin väriseen kirkoon, mutta tankataan aakkosissa 1.669 hintaan. Ruokapaikaksi löytyy Marjahaka ABC, jossa tais olla tilapäistä hämminkiä henkilökunnassa, mutta ruoka on hyvää. Ja ne kaunistavat kahvit juodaan tietenkin Pöljässä….

Kuopion Kallansillalla auton lämpömittari näytti hetken +10, muutoin melko tasan astetta vaille. Olemme isoilla teillä, liikenne on kovaa ja vastaan tulee kolme erikoisen leveää kuljetusta, niissä on valtavia kouruja, ikäänkuin skeittirännejä, valot välkkyvät ja varoitusetuautot tulevat vielä kahdesti hurjan lastinsa kanssa vastaan.

Aivan hirveitä ohituksiakin joudumme todistamaan, kaikille ei sovi jonossa ajaminen. Hurjat tietyöt ennen Mikkeliä jatkuvat yhä, kapealla kiertotiellä on iso rekkakin nurin ojassa, ja räjäytettyjä kallioita murskataan tien pohja-aineeksi, ohitamme kuitenkin turvallisesti Mikkelin ja ennenpitkää olemme kotona hämätyvässä illassa. Ruskarauha on ohi, kiireen keskellä se kuitenkin on kaunista koko maassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *