Ehdokaslistojen yhdistelmän julkaisemisesta

Aluevaalit käytiin ilman, että virallista ehdokaslistan yhdistelmää olisi nähnyt missään ennen äänestyskoppia, kirjoittaa Markku Peutere.

Jos ehdokas ei mainostanut, nimi saattoi jäädä äänestäjälle tuntemattomaksi, Peutere toteaa.

Aluevaalien aikana julkisuudessa oli uutisia ja asiantuntijoiden kirjoituksia siitä kuinka vaalimainonnassa ehdokkaan itsestään antamien taustatietojen paikkansapitävyydestä ei ole takeita eikä virheistä rangaista. Vaaliohjelmissa esitetyistä puheista puhumattakaan. Vastuu on lukijalla ja kuulijalla.

Vaalilaissa säädetään ehdokaslistan yhdistelmän laatimisesta sekä jakelusta ja tiedoksisaattamisesta aika tarkasti. Yhdistelmästä ilmenevät kaikki vaaleissa mukana olevien puolueiden ja yhteislistojen nimet, yksittäiset valitsijayhdistykset, ehdokkaiden nimet sekä arvo, ammatti tai toimi, samoin arvotut numerot sekä muissa kuin kunnallisvaaleissa kotikunta. Siitä ilmenevät myös mahdolliset vaaliliitot. Yhdistelmää lukeva voi löytää sellaisiakin ehdokaita, jotka eivät ole mainostaneet itseään muutoin.

Virallista yhdistelmää käytetään pääasiassa vaalintoimituspaikoilla, mutta lain mukaan siitä pitää valmistuttuaan tiedottaa ja pitää yleisön saatavilla.

Käytännössä taitaa olla niin, että paperista yhdistelmää käytetään yhä enemmän vain vaalitoimituksissa. Tiedottamisen siirryttyä pääsääntöisesti Internetiin, tietoa on kyllä sieltä saatavissa, jos osaa etsiä. Viranomaisia velvoittavat muodolliset säännökset arvatenkin näin täyttyvät.

Huoleni on se osa väestöstä, joka ei osaa Internetiä käyttää tai ei pääse sen tietoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi monet kotonaan asuvat yksinäiset vanhukset, sairaat ja vähäosaiset.

Ennen Internetin valta-aikaa ehdokaslistojen yhdistelmiä leviteltiin moniin paikkoihin, muun muassa kirjastoihin, julkisille ilmoitustauluille ja muihinkin yleisiin paikkoihin, joissa ihmisiä liikkui. Sanomalehdet julkaisivat listoja sellaisinaan tai luettelomaisesti tiivistettyinä. Joissakin kunnissa, kuten Lemillä, saatettiin jakaa koteihin postin mukana A4, johon oli kopioitu yhdistelmä kuntavaaliehdokkaista. Äänestysprosentti haluttiin ylös, kaikkia laillisia keinoja kannustettiin ideoimaan ja toteuttamaan demokratian, kuntalain yleisen ja vaalilakien erityisen tiedotusvelvollisuuden innoittamina ja virheiden pelossa.

Aluevaaleissa en etukäteen törmännyt missään ehdokaslistojen paperiseen yhdistelmään. Korona-aika rajoitti pääsyä joissakin sisätiloissa ehkä piilevien ilmoitustaulujen luo. Lehdissäkään virallisia listoja ei enää kustannussyistä näkynyt julkaistavan.

Kunnat järjestävät puolueille tasapuolisesti avoimia vaalimainospaikkoja. Mielestäni jo näissä vaaleissa olisi voitu varata ruutuja myös virallista yhdistelmää varten. Sitä olisivat ulkoilulenkeillään tai kauppareissullaan voineet käydä terveysturvallisesti silmäilemässä muutkin kuin ikä-ihmiset. Toivottavasti seuraavien vaalien alla paperisiin yhdistelmiin vielä voi jossain törmätä, vaikka kunniakkaan vaaliperinteen vuoksi.

Markku Peutere

eläkeläinen

(vaaliviranomaiskokemusta viideltä vuosikymmeneltä)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.