Tapahtumia Savitaipaleella enemmän kuin sielu sietää! 

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Esimerkiksi viime lauantaina! Olisi ollut puuroa Hakamäellä, sinne olisi tarvittu apilaistakin jo useaan tapahtumaan ennen sitäkin. Sitten oli se hyvin mielekiintoinen Sisu-kisa Savitaipaleen torilla.

Meille senioreillekin oli oma sarja +70, ja trapetsista saunaveden kantoon oli mukavaa tiedossa. Mäntyperän eukko oli etukäteen kysellyt ”onko naru maassa vai ilmassa”, ja kun kuuli turvallisen vaihtoehdon, oikein himoitsi lähteä pesemään koko kunnan vanhimmat eläkeläiset.

Soittimia viriteltiin Einolan katon alle, Sanna Pulkkinen kertoi ainutlaatuisen orkesterin koonpanon olevan vain tätä sisupäivää varten, nimeäkään ei vielä ollut, ja hänen ehdottamansa ”hannunhausbändi” muuttui pikapikaa Sisu-bandiksi.

Tori oli jo suljettu, tuomaristoa valui hiljallee paikalle, oli renkaita ja paaleja, iso traktorikin, mutta se trapetsinaru puuttui vielä, niin että kokeilemtta se jäi!

Torin laidassa kukkaset kukoistivat, ja eukolla oli iso kassillinen käytettyjä ruukkuja ja taimialustoja Sirkkusen Eijalle ensi vuotta varten, mutta jo kaukaa hän huusi, ei kelpaa, ei kelpaa, se on loppu nyt!

Ensi talvena kasvihuoneita ei enää lämmitetä, taimia ei kasvateta eikä kesäkukkia tässä enää tällä lailla myydä. Hetki tuossa meni hämmästellessä ja entisiä aikoja muistellessa. Sirkkusen puutarha oli suurin Virkiöitten sponsori, viimeiset kesäkukat myytiin kerhon hyväksi aina puutarhalla järjestetyllä päivällä, Heituinlahden pojat soittivat, oli arpajaisia ja Ollin paistamia herkkuja kahvin kanssa. Niilläkin rahoilla Heitlahen Virkiät tekivät teatteriretkiä Lemille, Lappeenrantaan ja Suomenniemelle, samoin särälle ja Sahramiin. Ja maksettiin taksi Mäntyperän letuille vuosia sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.