Siirry suoraan sisältöön

Lauri Rouhiaisen jaakopinpaini

Lemin nuorisoseura on saanut nyt kantaesityksen. Tapiolassa nähdään, kuinka Lemillä 1600-luvun loppupuolella alkaa luvatta rakentaa kirkkoa ja kuinka Lauri Rouhiainen päätyy polttamaan sen.

Kirkkoherran leski Anna Croëll (Liisa Haiko) ja Lauri Rouhiainen (Arto Heimonen) pääsevät yhteisymmärrykseen, miten Lemin kirkkokiista ratkaistaan. Kuva Pirjo Nykänen.

Kerrankin jotain ihan omaa, ihailtiin näytelmän kenraaliharjoitusyleisössä torstai-iltana. Kirkko kiven takana -näytelmä onkin omaa, sillä nuorisoseura tilasi sen Teemu Salohalmeelta. Salohalme tutustui Lemin historiaan ja päätyi kirjoittamaan Lemin itsenäisyystaistelusta, erkaantumisesta Taipalsaaren seurakunnasta ja oman kirkon rakentamisesta.

Itsepäiset lemiläiset ryhtyvät rakentamaan kirkkoa, vaikka eivät ole saaneet siihen piispalta lupaa. Rakentavat siitä huolimatta, että kappalaisesta kirkkoherraksi noussut ja omien tulojensa kutistumista pelkäävä Abraham Mathïeu vie asian käräjille ja kirkkohanketta johtava Martti Kapiainen joutuu maksamaan isot sakot.

Välikäteen jää Lauri Rouhiainen, joka taloudellisesta pakosta joutuu käymään Taipalsaaren pappilassa töissä. Hänkin haluaisi kiihkeästi oman kirkon, jotta voisi viedä raajarikon puolisonsa Liisa Siiran papin vihittäväksi. Vasten tahtoaan hän joutuu viestinviejäksi pappilan ja lemiläisten välillä ja kyläläisten hylkimäksi kirkkohankkeen vastatuulen voimistuessa.

Lemillä riitaannutaan uusien sakkojen myötä, mitä Lauri ei kestä. Ja kun kirkkoherran leski lupaa huolehtia Liisasta, päätyy hän ratkaisuunsa: kirkko on poltettava, jotta rauha palaisi kylälle.

Lauri Rouhiainen (oik, Arto Heimonen) joutuu kirkkoherra Herkepaeuksen (Hannu Hovi) ja kappalainen Mathïeun (Arto Penttiä) kuulusteluun. Kuva Pirjo Nykänen.

Tapiolan näyttämöllä nähdään pieniä ja suuria tunteita, heikkoja ja vahvoja ihmisiä, herkkiä hetkiä ja suoraa huutoa. Isojen ja vakavien asioden keskellä on myös huumoria, jopa tilannekomiikkaa.

Arto Heimonen hieman yksinkertaisen mutta toisaalta hyvin viisaan Laurin roolissa on riipaisevankin herkkä, ilmaisee kasvoillaan asioita, joita ei sanota ääneen. Laura Kiretin Liisan rakkauden Lauriin näkee katsomon takariviin saakka.

Lauri (Arto Heimonen) ja Liisa (Laura Kiretti). Kuva Pirjo Nykänen.

Kai Grenin Martti on itsepäinen isäntä, joka uskoo Jumalaan ja omaan tehtäväänsä, vaikka kukaan muu ei enää uskoisi. Gren ilmaisee mielipiteensä täysin palkein. Jaana Sinkko Martin puolisona Helenana saa lisäuskottavuutta Lemin murteesta, joka hänen suuhunsa sopii.

Helena (vas, Jaana Sinkko), Martti (Kai Grén), Liisa (Laura Kiretti) ja Lauri (Arto Heimonen). Kuva Pirjo Nykänen.

Toinen murrerooli on Markku Peutereella vanhana kylän ukkona Paavona. Häneltäkin murre sujuu pakottamatta. Muiden suihin lemiä ei ole sovitettu, ja hyvä niin, sillä onhan näytelmä tarkoitettu muidenkin kuin lemiläisten ymmärrettäväksi.

Lemin miehiä: Eskell Parkoin (vas, Jarkko Järvinen, Olli Ollinpoika (Vesa Laari) ja Paavo Veikonpika (Markku Peutere). Kuva Pirjo Nykänen.

Taipalsaaren pappilassa Hannu Hovi kirkkoherra Herkepaeuksena, Liisa Haiko hänen puolisonaan Anna Croëllina ja Arto Penttilä heidän vävynään kappalaisena tekevät myös vahvat roolityöt.

Tapiolan näyttämöllä nähdään myös lapsia. Viivi Stoor ja Hugo Sivonen esittävät kappalaisen lapsia Bedaa ja Valpuria. Heilläkin on oma rakennusprojektinsa – eikä senkään loppu ole sen onnellisempi.

Valpuri (vas, Hugo Sivonen), Lauri (Arto Heimonen) ja Beda (Viivi Stoor). Kuva Pirjo Nykänen.

Sami Sivosen ohjauksessa näytelmä etenee rauhalliseen tahtiin, taukoja karttamatta, kahdessa lavasteessa: pappilassa ja kyläntuvassa. Sivosen itse suunnittelema taustamusiikki kohtausten välillä syventää upeasti kulloistakin tunnelmaa.

Työryhmän laatima lavastus on yksinkertaisuudessaan nerokas; yksityiskohtia 1600-luvun interiööreihin olisikin ollut turha lähteä lisäämään. Airi Peutereen puvustuksessa on nähty paljon vaivaa, mietitty millaisia vaatteita tai jalkineita tuohon aikaan olisi voitu käyttää. Kun lisänä on Pirjo Nykäsen maskeeraus, katsojan on helppo uskoa tulokseen.

Näytelmän pienet miinukset tulevat käsikirjoituksesta: Välillä puhutaan Taipaleen, välillä Taipalsaaren pappilasta. Korvaan särähtävät sanat kahvi ja kakku, jotka ovat myöhempien aikojen herkkuja

Vai ovatko ne tekstissä tarkoituksella – tuomassa sen nykyaikaan? Miksei niinkin voisi ajatella. Sillä onhan näytelmä ihan tätä päivää, kun nykyisen Taipaleen seurakunnan ja Lemin kirkkopiirin välillä on ristivetoa, samoin kuin seurakunnan ja kirkkopiirin sisällä. Ajankohtaisuutta lisää, että kolmen viikon päästä äänestetään seurakuntavaaleissa yhteisen seurakunnan tulevista päättäjistä.

Tuttua on myös lemiläinen itsepäisyys, jolla hankkeita viedään läpi. Sen tuttuuden varassa on nautittavaa istua Tapiolan katsomossa ja kurkistaa 1600-luvun elämään.

KAIJA LANKIA

Näytelmän on ohjannut Sami Sivonen, joka on tehnyt myös valo- ja äänisuunnittelun yhdessä Konsta Jukasen kanssa. Puvustus on Airi Peutereen käsialaa ja maskeeraus Pirjo Nykäsen. Lavastus on työryhmän yhteinen.

Rooleissa nähdään Arto Heimonen, Hannu Hovi, Liisa Haiko, Arto Penttilä, Kai Grén, Laura Kiretti, Jaana Sinkko, Markku Peutere, Viivi Stoor, Hugo Sivonen, Jarkko Järvinen, Jussi Sinkko, Aira Grén, Merja Kouvo, Merike Koiv ja Vesa Laari.

Kirkko kiven takana -näytelmän ensi-ilta perjantaina 28.10. kello 18. Seuraavat näytökset lauantaina 29.10.kello 14 ja sunnuntaina 30.10. kello 14.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *