Siirry suoraan sisältöön

Savitaipaleen satavuotias konsertoi

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Hyvää kannattaa odottaa! Savitaipaleen kirkkokuoron satavuotisjuhlakonsertti saatiin lopultakin kunnialla pidettyä torstaina 24.11. illan pimetessä ja pikkupakkasen silitellessä tiukkaan parkkeerattujen autojen tuulilaseja.

Konsertti oli melkoinen musiikillinen voiman näyttö näinkin pienellä seutukunnalla. Kuorolaisiakin oli kolmisenkymmentä, johtajina toimivat kanttori Aino Juntunen, joka myös säesti sekä uruilla että pianolla, Kai-Jussi Jankeri (myös solistina) ja Kaarina Lindqvist. Kari Pettinen oli valitettavasti sairastuneena poissa. Solisteina vielä esiintyivät Sisko Taalikainen, viulu, ja sopraano Helena Leppälä. Melkoinen joukko! 

Kiipesin portaat parvelle odotin innoissani Gloria in excelsis Deoa, mutta jo alkutahdeilta huomasin, että eihän tämä olekaan se tuttu joululaulu, keskiajalta asti. Kuinkahan monta saman nimistä riemulaulua mahtaakaan olla? Vivaldin Gloria oli ehkä hiukan hartaampi kuin se vanha tuttu.

Alexandre Guilmantin Pie Jesu op. 73 sai miesäänet ihanasti esiin, varmasti ja kauniisti laulettu kappale oli kauneimmillaan hiljaisissa kohdissa. Kotimaista kirkkomusiikkia edusti Martti Helan Kantaatti Isien kirkko. Voi, miten kauniisti seisottiin Isien haudoilla, baritonisoolon lauloi kuoroa johtaessaan Kai-Jussi. ”Kulkija, täällä astut pyhää maata! Hiljene, askel, päällä isäin hautain!” Tunnelma oli harras, minä taputin hiljaa sormenpäillä…ja astuin Herran huoneeseen, os.3…  

Taneli Kuusiston sovittama Nyt ylös sieluni yksi niistä, joista tulee oma mamma mieleen. Tätä laulan varmaan koko kotimatkan. Mahtava, riemukas, toiveikas ja Ilmari Krohnin Koraalifantasia jatkui todella vahvana vielä Ainon soittamana, miehensä Risto Juntusen avustamana samalla, kun kuorolaiset siirtyivät parvelta alttarille.

Jos mahdollista kuoron äänet kuuluivat parvelle vieläkin tasaisempina kuin äsken siinä vieressä kuunnellen. Primus Leppäsen (I.Krohnin sov.) Rukous kokosi kaikki äänet kauniisti yhyeen, mikään ei puskenut yli. Tässä kappaleessa Aino tuurasi johtajana sairastunutta Kari Pettistä. Sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Aino siirtyi pianon ääreen, Kaarina kuoronjohtajaksi, Sisko tarttui viuluunsa… ohjelmassa luki Johann Gryger, Johann Sebastian bach (sov): Jeesus, puolees käännyn, ja Wolfgang Amadeus Mozart: Laudate Dominum….

En ole vieläkään varma, mitä oikein kuulin! Sopraanosolisti Helena Leppälä – mikä esitys! Kun ihmistä on siunattu tuollaisella äänellä, niin vahva, niin kuulakas, niin tumman sävyinen  ja kuinka pehmeä vielä voimakkaissa korkeissakin kohdissa! Vaatii melkoista taitoa ja nöyryyttä, ettei tällä äänellä tulla väkisin kuoron läpi kaikissa kappaleissa… mutta ei. Luulen , etten todellakaan ole mitään tällaista Savitaipaleen kirkossa vielä kuullut, en muuten niitä bravo-huutojakaan, joita nyt kuultiin. Mietin, miten tällainen sopraanoääni luokiteltaisiin, onko hän mezzosopraano, vai peräti dramaattinen…I hana todella ja tosi rohkea teko koko kuoronjohdolta!. Jos teette konsertista levyn, haluan se ehdottomasti!

Mirja-Liisa Malmisalon Isä meidän tasoitti sopivasti mielenkuohuntaa äskeisen shokin jälkeen, ja Vesa Erkkilän Minun sieluni halajaa sinua (niin kuin maa) oli täyteläinen, ihana… ajattelin omaa jäistä pihamaatani, joka kovasti kaipasi tulppaanin sipuleita peittonsa alle… Tapani Rautasuon Jumalan suuri rakkaus on kaunis ja jotenkin turvallinen, mutta Sibeliuksen Suur olet, Herra olikin itselleni oudompi. Sen sijaan riemukkaaseen Soi kiitokseksi Luojan olisi niin tehnyt mieli yhtyä täysin keuhkoin!

Maa on niin kaunis

Kotimatkan menomusiikki täydentyi jälleen yhdellä… ja vielä toisellakin lempparilla, kun yhdessä noustiin laulamaan Maa on niin kaunis! Sydämelliset onnittelut kuorolle onnistuneesta konsertista, ja hyvää jatkoa seuraavalle sadalle vuodelle!

Sopraaano Helena Leppälä kuvassa vasemmalla kukat sylissään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *