Siirry suoraan sisältöön

Franz Schubert: Die schöne Müllerin

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Eräänä päivänä olin lähdössä kirkolle asioille, nappasin lähtiessäni postit laatikosta. Sielläpä oli pieni paketti Alba Recordsin kuoressa. Avasin paketin ja iloitsin: voin kuunnella ajaessa ensimmäisen kerran tämän Franz Schubertin haikean suloisen levyn, tarinan kisällin ja myllärintyttären lyhyeksi jääneestä rakkaudesta.

Eipä onnistunut suunnitelma, pitkään käyttämättä ollut auton cd-soitin vain rätisi, on pakko odottaa kotiin pääsyä. Tällä kertaa matkaan tuli mutkia, ja vasta nyt olen voinut rauhoittua kuuntelemaan, ja katselemaan. Levyn kansi on värien kirjoma kuva istuvasta henkilöstä, on paljon vihreää, joka laulelmissakin on tärkeä väri, samoin kuin siniset lemmikit ja kevättähdet. 

Levyn alta löytyy aurinkoinen kuva tekijöistä, siinä purosen rannalla istuvat Erik Rousi (basso-baritoni) ja kamaripianisti Justas Stasevskij. Yhteistyönsä he ovat aloittaneet jo vuonna 2015, ja opiskelleet yhdessä liediä – erityisesti Schubertia – Wienissä ja Helsingissä. Justas Stasevskij toimii esimerkiksi Sibeliusakatemiassa ja Kuopion konservatoriossa. Lemin musiikkijuhlat ovat tuoneet heidät lähelle tämänkin seutukunnan väkeä… vieläkin harmittelen, kun Lemin murtielle käännetty Toscan jäi minulta näkemättä ja kuulematta! Rousin ohjelmistoon kuuluu laaja-alaisesti niin barokki- kuin liedmusiikkiakin, sekä saksalaista oopperaa. 

Saksan kieli ei mielestäni ole helpoimpia laulettavia, mutta Rousin laulaessa se taipuu kauniisti, jopa herkästi, ja mikä hienointa, joka sanasta saa selvän! Levyn info-lehtisessä laulelmat ovat myös Rousin suomentamina, lähes sanasta sanaan, joten kielitaidotonkin saa laulelmista täyden nautinnon, varsinkin, kun sekä pianistin että laulajan tulkinnat ovat huikeita. On paljon laulajia ja soittajia, jotka osaavat kaiken nuotilleen, tahteineen, mutta tulkinta puuttuu; nämä laulut menevät suoraan sydämeen!

Miten reippaasti alkaan 1. Vaellus: piano suorastaan riemuitsee nuoren miehen tulevaisuuden toivosta, purosen hyppelehtimisestä kivien lomassa, myllyn rattaiden rytkeestä. Oppipoika on lähtenyt matkaan iloisin mielin! 2.Minne? Matka jatkuu, kisälli seuraa aina puroa, etsii paikka, joka tuntuu hyvältä, mutta joka paikassa oppii jotain, kerää merkkejä ”työtodistukseen”… Lopulta 3.Seis!  – aurinkoisessa maisemassa näkyy ihana mylly, joka laulaa tervetuloa rattaillaan, talon ikkunat kirkkaina kutsuvat… ja laulaja kysyy: onko tämä näin tarkoitettu?

Neljännessä laulussa puro saa kiitokset, kun johdatti vaeltajan paikkaan, jossa kaikki mitä toivoa voi  – jopa se sievä myllärin tytär, ja työtä. Rauhallinen turvallinen säestys taustalla tukee Rousin toiveikasta mietiskelevää, tyytyväistä ääntä. 5. Vapaailta- aikaa ei tunnu olevan kaikkeen, mihin haluasi, kädet ei riitä, kisälli haluaisi kääntää joka kiven, ahkeroida, ja yrittää, ja toivoo, että myllärin tytär huomasisi hänet.

Myllärimestari on tyytyväinen työhön, mutta kaunis neito sanoo vain: ”Allen eine gute Nacht”, kaikille hyvää yötä! Kuudes laulelma saa pianonkin kuulostamaan arastelevalta, pohtivalta, ja sitähän laulajakin miettii… päivät pitkät poika pohtii kahta sanaa, joista toinen on ”ei”… ja toinen antaisi toivotun onnen… säestyskin jää laulajan lailla miettimään asiaa.

Sydän täynnä rakkautta ja toivoa poika elää malttamattomana päivästä toiseen, rakentelee unelmaansa, peläten ja toivoen, että toinen sen huomaisi. Tässä kappaleessa malttamattomia ovat niin piano kuin laulajakin. Ihana salainen rakkaus voimistuu, saa toiveissa vastakaikuakin, säestys myötäilee kuin unessa aamuista tervehdystä, ja ”sydämen syvyyksissä huutaa rakkaus, kärsimys ja suru..” 

Puro on lohtu ja voima, sen varrella siniset lemmikit pyytävät, älä unohda minua! Niin tahtoisi poikakin sanoa! Ja sittenpä tuota jo istutaankin kainosti purosen rannalla vihreän leppäkatoksen alla, ja onni on niin suuri, että pakahdutti kyyneleet pojan silmiin! Oi,miten tunsin itse tuon tunteen, niin kaunis oli musiikki, laulu. 

Ja sitten, lopultakin, nyt riemuitsevat niin piano kuin laulajakin, mikä ihana riemu: ”Hän on minun!” Ei riitä auringon loiste, ei kukat, tähdet tai kuu tätä riemua kertomaan, pianon viimeinen sointu on kuin piste iin päälle! Riemu ja onni panee pojan miettimään luuttuaan, eipä se nyt soi, ei jouda poika laulelemaan , lauluthan ovat suruista tehty, ilot eletään.

Myllärin tytär saa kauniin nauhan joutavana roikkuvasta luutusta kauniisiin hiuksiinsa, hän kun niin pitää vihreästä, ja lopulta vihreä on ”meidän väri”. Onni on niin suuri, että sen taakka on rakkauden tuskan viipyilevä sointu.

Laulussa 14 tapahtuu kauheita, pianokin huomaa uhan! Hätä ja pelko on suuri,kun metsästäjä torvineen, koirineen ja kivääreineen saapuu ajamaan villisiat neidon kaalimaasta! Voi, ei. Tämä on hyvin voimakas ja tunteikas laulu. Mustasukkaisuus iskee, rakas vihreä väri häviää metsästykselle, paha mieli kuuluu musiikista, kunnes se vaihtuu vihaksi. Piano raivoaa laulun myötä, täynnä vihaa jopa vihreää väriä kohtaan, kostonhimo nostaa päätään.

Laulu 18 kertoo kuihtuvista kukista. Säestyskin etenee varovasti kuin pelkäisi murtavansa kuivat varret. Minulla on jo pala kurkussa, alakulo on kietonut kuulijan epätoivoon. Nuori mylläri käyskentelee puron vartta, alakuloinen sävel sielussaan, hän juttelee puroselleen murheissaan, ja puro vastaa, lohduttaa hyppelehtien kivillään, kertoo ruusuista ja pienistä enkeleistä, mutta poika, hän miettii purosen viileää rauhaa, helpotusta… ja pianokin vaipuu hiljaa tummaan suvantoon.

Puron kehtolaulu päättää tämän laulelmasarjan. Puro lupaa tuudittaa nukkujaa, kunnes meri juo purosen pois. Jahtitorven äänen se lupaa kohinallaan peittää, pyytää sinisiä kukkia katsomaan muualle, ettei nukkujan unesta tule liian raskasta. Tyttöä kieltää sillalle tulemasta, mutta sallii heittämään liinan, jolla voi nukkujan silmät peittää… Gute Nacht, gute Nacht, täysikuu nousee, usva väistyy, ja tuo taivas tuolla ylhäällä, kuinka se onkaan niin avara…. 

Arvaa, kuka itkee. Kaunis, pehmeä unilaulu, jonka hyvää yötä jää väkisin soimaan mieleen. Kerroin tämän koko kauniin tarinan, musiikki sinun täytyy siihen itse löytää. Nämä laulelmat, liedit ovat hienoja pieniä esityksiä jokainen, näissä on koko elämän kirjo, melodiat ovat selkeitä ja mieleenjääviä. Sopiivat siis hyvinkin niin onnittelu- kuin jäähyväislauluiksikin. Levy on viimeisen päälle huolellisesti tehty ja täydellä sydämellä tulkittu, Mäntyperän eukko suosittelee.

Erik Rousi ja Justas Stavsevskij myyvät Die Schöne Müllerin -levyä itse 20 euron hintaan. Huhtikuun loppuun asti hinnasta 5 euroa lahjoitetaan humanitääriseen apuun Ukrainassa. Yhteydenotot taiteilijoihin sosiaalisen median kautta, sähköpostilla tai puhelimella. Levyä on tulossa myyntiin myös Lemin kirjastoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *