Eteläinen Suomi ei ole kovin iso alue. Sen maanteillä kurvaillen maakuntien raja vaihtuu tuon tuosta. Runsaan viiden päivän aikaan se vaihtui toistakymmentä kertaa, ja nähdyiksi tulivat Etelä-Karjalan lisäksi kahdeksan muuta Manner-Suomen eteläistä maakuntaa.
Kun unohtaa navigaattorin ja käyttää sen sijaan koko Suomen kattavaa maantiekarttaa, pienemmille teille osuu jos on osuakseen. Usein osuu toiselle tielle kuin oli tarkoittanut. Mutta ei haittaa: jokaisella tiellä on jotain tarjottavaa.
Uudenmaan puolelle poikkeama oli oikestaan seurausta kartanlukijan erheestä, mutta mukava oli niitäkin teitä ajella, kun karkea tavoite oli päästä Pirkanmaalle, ja siellä Valkeakoskelle.
Kotiinpäin palatessa koukattiin Huittisten eli Satakunnan kautta. Vielä oli asiaa Tampereelle ja Kanta-Hämeeseen Tervakoskelle. Niiden välissä osuttiin Parolan panssarimuseoon.
Kanta-Hämeestä matka jatkui Päijät-Hämeeseen ja Hartolan markkinoille.
Hartolasta ei pääse Etekä-Karjalaan poikkeamatta Suomenniemelle eli Etelä-Savoon. Kohta oltiin sitten takaisin Etelä-Karjalassa. Se olikin jo reissun yhdeksäs maakunta.
