Eteläinen Suomi ei ole kovin iso alue. Sen maanteillä kurvaillen maakuntien raja vaihtuu tuon tuosta. Runsaan viiden päivän aikaan se vaihtui toistakymmentä kertaa, ja nähdyiksi tulivat Etelä-Karjalan lisäksi kahdeksan muuta Manner-Suomen eteläistä maakuntaa.
![](https://www.leminkirjava.fi/wp-content/uploads/2023/09/IMG_8072.jpeg)
Kun unohtaa navigaattorin ja käyttää sen sijaan koko Suomen kattavaa maantiekarttaa, pienemmille teille osuu jos on osuakseen. Usein osuu toiselle tielle kuin oli tarkoittanut. Mutta ei haittaa: jokaisella tiellä on jotain tarjottavaa.
![](https://www.leminkirjava.fi/wp-content/uploads/2023/09/IMG_8076.jpeg)
Uudenmaan puolelle poikkeama oli oikestaan seurausta kartanlukijan erheestä, mutta mukava oli niitäkin teitä ajella, kun karkea tavoite oli päästä Pirkanmaalle, ja siellä Valkeakoskelle.
![](https://www.leminkirjava.fi/wp-content/uploads/2023/09/IMG_8097.jpeg)
![](https://www.leminkirjava.fi/wp-content/uploads/2023/09/IMG_8208.jpeg)
![](https://www.leminkirjava.fi/wp-content/uploads/2023/09/IMG_8238.jpeg)
Kotiinpäin palatessa koukattiin Huittisten eli Satakunnan kautta. Vielä oli asiaa Tampereelle ja Kanta-Hämeeseen Tervakoskelle. Niiden välissä osuttiin Parolan panssarimuseoon.
Kanta-Hämeestä matka jatkui Päijät-Hämeeseen ja Hartolan markkinoille.
Hartolasta ei pääse Etekä-Karjalaan poikkeamatta Suomenniemelle eli Etelä-Savoon. Kohta oltiin sitten takaisin Etelä-Karjalassa. Se olikin jo reissun yhdeksäs maakunta.