Siirry suoraan sisältöön

Kukkakaupasta Missiotorille

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Haimilan kukkakaupan portailla Savitaipaleella paloivat perjantaina suuret lyhdyt, ja vieressä havuaskartelujen kanssa odotteli tonttunen asiakkaita glögille ja mahtaville tortuille.

Sisällä keskustelu teiden kunnosta jatkui. Kimppuja sitoessaan Aleksi kertoi joutuneensa melkein ojaan töihin tullessaan, kun auraamattomalla tiellä tuli vastaan isoja armeijan autoja melkein keskellä tietä.

Koronavuosina joulunavausta ei ollut kukkakaupassa ensikään, mutta nyt oli ajateltu jo hiukkasen jouluiloa silläkin tavalla tarjota. Koko kauppahan on kuin satumetsä, ja ihan oikea kuusikin oli herkkupöydän äärelle koristeltu (kuva 7868 ).

Valtakukkana nyt joulun alla oli suuret määrät punaisia ja valkoisia joulutähtiä

ja  kauniita pikkukimppuja, joissa aika paljon tummaa sinipunaa. Oven pielessä olivat valmiina innokkaalle hiihtäjälle vanhanaikaiset sukset ja oikein kunnon sompisauvat, ihan tyyliin sopivat monotkin oli joku siihen ihailtavaksi tuonut. Suksiin ei tämä eukko sentään urennut, vaan käpsehti talon toiseen päähän, Missiotorille.

Sielläpä olikin tavaraa! Oli upeita pukuja vaikka linnanjuhliin, oli oven pielessä lasitavaraa muutama kappale muutamalla kolikolla, oli kirjoja, vaatteita ja upeita mattoja, ja olihan siellä vielä saatavana muutama pitko sitä kuulua Eiran pullaa.

Yhdessä huoneessa oli keskitytty jouluun, ja sielläpä istui kahvilla lemiläisillekin tuttu henkilö, terveysalalla töissä ollut hymyilevä nainen, jonka kolme samantapaista sukunimeä ihmetytti Mäntyperän eukkoa niin, että se etunimi sitten unohtui… Valtonen, Valjakka, Vainikka…

Yhteisellä reissullakin ollaan kuulema käyty, mukava oli menneitä vuosia yhdessä muistella. Leminkirjavan päätoimittajakin sai jälleen terveisiä tätä kautta. Joulukahvit herkkupullan kera täytyi tämän eukon kuitenkin nyt jättää, mutta ehkäpä toisen kerran…. kun lähtee kassin kanssa liikkeelle. 

Kotimatkalla lunta tuiskutti, hiekotushiekka oli hyvin pysynyt paksun lumen seassa, ja loppumatkasta oli todellakin suran avulla heittynyt tienlaitamille näyttämään missä on ojan reuna. Turvallisia pikkujoulumatkoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *