Siirry suoraan sisältöön

Ruskaa etsimässä 3 – Mäntyperän kuulumisia

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Torstai, 5.syyskuuta valken puolpilvisen,+16 astetta het aamusel. Mahottoma hyvi nukutti taiteellisest veistety kato al. Niipä myö melko reippain käärittii vuoteemme jällee pakettii, siivottii jälet ja mie huokasi helpotuksest, ko auto ei puontkaa jontkaa, vaa päästii jatkammaa matkaa.

Tosi isot sarvipäät astelliit arvokkaast naapurmöki eest mettää. Saksalaisporukatkii tekvät lähtöö, tais olla puol kyllää asuntoautoil meijä maata kattelemas. 

Oha täs tok kattelemist. Mie yriti kiikaroija Ukojärvelt lintui, mut ei niit vaa näkynt missää. Alakulosest loiskuttelvat matalat aallot rantakivikkoo, Inari Nesteel pensahinnat piirtel pilvii, 1889 loisti punaset numerot. Variste ja harakoitte lisäks pien parvi keskkokosii lintui lentel taivaa rannas. Nelostie lai`as alko kasvaa matalaa tattimäntyy, ja hiekkapenkat ol paljait, poropolkui siel tääl.

Inarijärvi vissii lämmitti rantamaitaa ko lopult tunturkoivut olkii viel vihreit, helpotukse huokaus. Kateltii huviksee onks SevetiCamping viel voimissaa, ja ajettii kattomaa Seveti kuulua baaria.

Joskus siihe aikaa ko euro tul voimaa, siel ol varsi erikoiset vessamaksut, kannatti mieluummi ostaa kupilline kahvii ja mennä vessa asiakkaan, ko maksaa pelkkä vessamaksu. Mut ajat on muuttunneet ja nii ol koko baarikkii.

Ol iha pakko juuva kahvit, ainoo onkelma tul tarjonnast. Eipä oo tää eukko viel moista kahvileipävalikoimaa nähnt. Siin ol kaikkee mahollist runsaist pitsoist munkkiloihi ja piirakoihi, iha kaikkee mahollist, ja viel hauskoi nimikii, esim, ”Mummoankan kanapiirakka”. Vaikee valinna jälkee otettii mansikkapullat, ja mie ihmettelemmää, mist tänne korpee on saatu iha tuoreit ja kotimaise makusii mansikoit! Pakko oli kyssyy, mist nää ihanat leivonnaiset tulloo, ja lempeest hymmyilevä kassamies viittas ove taa keittiöö, omia leipomuksii ovat!

Baaris on myös kauppa ja valtava vankoist lankuist tehyt penkit ja pöyvät. Kaikkee hauskaa ol pitki pihapiiriikii, ja hieno uimaranta, vaik ves olkii nyt aika kaukan rannast. Kannattaa ehottomast poiketa tähä paikkaa, merkkaaha muistii….

Kohtha mie panikii ite muistii Näätämö pensain hinnat, jo ol paljo halvempaa Nesteel 1779, västäräkkei ol kans yllättävä paljo. Vettä sen sijjaa ol vähä, olha matka varrelkii pienet lammet ja joet pohjakiivviisä näytelleet, mut kommee se ol vähävetinekkii Näätämökoski.

Norja puolel tiemerkinnät ol vähä erlaiset, ol keltast sulkuviivaa ja sen vieres viel samavärine katkoviiva, no niis mutkiis sais olla kokonaa ohituskielto, nii kaameita mutkii siel het alkaa.  Siin E-kutost ajelles kuultii viel suomeratioo, ja meil kerrottii et vuoje 2002 hellepäiväennätys ol rikottu, nyt niit ol jo 66.

Auto mittar näytti tääl +17, ja norjalaiste mökit nököttiit hiljaisin kallioitte kainalos, merives ol allaal ja kaik rinteet ja pientareet ol punasennaa ruohokanuka marjoi, ja tummapunassii horsmavarsii.

Mie ihmettele, ko ei näy mittää lintui, mut ko päästii Varangivuo pohjaa ast, ni jo ol monelaist uivaa ja lentävvää otust. Mie eppäili nähneeni jopa pyöriäisii tai liekö liekö olleet jättilohhii, ko menvät pitki rantavettä ja hyppäsvät yht’äkkii suoraa ylös. Lokkilintui ol tosipaljo, ol meriharakoit, ja oli mie jossai kivvii pääl lunnikii näkevinäin, mut kamera otti vaa tällase ylleiskuva pohjukast.

Haukkoja ei juuri näy Norjankaa puolel, toisin paikoi toukat on syöneet tunturkoivui lehet, toisi paikoi puut on viel vihreet. Tanabru silla kohal ol varsi rehevää ja kaunist molemmi puoli jokkee, hienoi istutuksii ja loistavii evästelypaikkoi. Mie ihmetteli itteeni, ko miul ei ennää tuu mittää panniikkii, jos mie nää kasvi tai linnu, jota en tunne, mie vaa ihhaili niiko höperöitte rusettipäiste mummeleitte on lupakii tehä.

Kohtha myö sit oltiikii haistelemas Pulmanki-ylängö tuulii. Siel se muute tosissaa tuntuu! Jos yrität pyssäyttää auto tien laitaa, ni tuntuu, et tuuli sen kaataa kivikkoo. Luulis, et siel tulis alakulone miel ko kattellee kuolleit koivui ja tyhjää avaruutta, mut ei. Missää ei lampareet nii kirkkai silmi taivast kattele, ja lempeest maisema lainehtii ympäril. Polkui kulkee ristii rastii, ja olha tuol muitakkii immeisii pikkuse tarpomas, tai rajoi kartotusmuistomerkkii ihmettelemäs.

Alas isol tiel tulles  on K-kauppa ja ravintola, ja Seol pensa hintakii on melkolail päälael 1990. Pitkät matkat ja sillee.. 

Sen mie muista hyvi, et horsmat kukkiit siel Utsjoe tielaitamil, se tuntu hassult, ko kummikii  on niiko syksy, mut lämmint kuitekii viel illalkii +17.

Kello ol jo puol kaheksa ko, löyvettii tutu mökkipaika pihhaa. Vetsiko loma pienet sievät sinivihreet mökit on istutettu nii somast jokvartee, mökkiin välis kasvaa koivui ja pihlajii, ja jokkaise mökis pihas on oma puutarhakalusto. Kaik rannat ja niityt on niitetty tai ajettu konneel – ooha mie täst ennekii kertont, tää on yks miu oikee suosikkipaikka. Nuor isäntä avvaimii luovuttaissaa muistutti et saattaap nähä revotulliikii, mut ei myö niit nähty.

Kalastajat puuttuup täältkii, jote iha kaik mökit ei oo varattu, mut mei entises mökis ol pariskunta Raumalt. Heil ol ilone koira mukanaa. Rouva ol iha miu keskimmäise sisko näkönen, ja siin ko haasteltii, ni paljo tuttuuha sielt vastaa tulkii. Rouva äit ol syntynt Loimaal Heikkilä talos, ja hääkii tietyst ol niis maisemis liikkunt. Hyö olvat juur käyneet ”Suomi-kyläs”, Bykeijal, eli oltii ajeltu samoi teit. Hyö suunnitteliit lähteväsä Karikasniemel päi, myö vast mietittii mihi. 

Täl kertaa mie en laita siul kuvvaa mökist, vaa paan kuvat ikkunast, ensmäne on iltakuva kaheksa kieppeil, toine aamul sammaa aikaa, eiks oo kaunista!

6.9. aamul  lähettii jatkammaa matkaa Utsjoelle päi. Viimeks täs pihas kaver huomas sepelrastaa, täl kertaa reissu ainoo harmaapäätika. Västärkkei tosiaa ol paljo, mut veslintui ei. Täs joe varres on monnii mukavii mökkipaikkoi, ja nykyää tillaakii hyvi, ko kalastajjii ei nykyjää oo.

Kymmene kilometri pääst myös tultii Utsjoelle, matkal oltii ihmetelt lapivariksii, ko pysähyttii jalottellee, ni tulvat siihe essiintymmää ja kärkkymmää bannaanii, heil ol oikee tanssikuviot hallus. – Kaikelaisii muistomerkkilöit löytyy, on suomehevospaikkaa, ja kertomus, ko Mauno Koivist aikaa tie on vihitty käyttöö.

Punatulkku nähtii ja kuikka, eikä oo ihmekää, tääl jokvarres on iha täys kesä, vaik auto mittar näyttää vaa+11., Rovisuatol tok jo +16, ja aurinko porottaa!.

Etitää oikeet kahvipaikkaa, ja lopult tie lai’as on kommee kievari. Vähä arkaille ajellaa piha puolel, mis on pari somaa mökkiä joki varres.

Onpas todella mukavan näkönen ja siisti paikka. Oltii jo lähös jatkammaa matkaa, ko huomattii kiireise näkönen naisihminen tuleva kievari takaovest ulos, kovast hää huiskuttel meil. No, myö vaa etitää kahvipaikkaa, mut tää tais olla kii. Rouva tuumais,jot ei häl nii kiire, hää avaa ove, mänkää sissää, ni kahvit tulloo tuos tuokios. Ja niihä myö istuttii mahtavas ravintolas uppeitte puitteite keskel, vähä hiljaseks oikee vet.

Kateltii siin kaikkee kommeutta ja koht tul tarjoilut, valla upeest hienot astiat, sokerikot ja tuoreet munkit, 8 euroo, siin juotii ja haasteltii. Hää kerto, et rakennus ol olt kauppakeskus Härkönen, siel ol takaseinäl kunniapaikal kihlakuva kauppiaspariskunnast, ja sit viel muotokuvat heist arvokkaast vanhentunein, rouva iha miu isoäitiin näkönen.

No sit tul puhheeks, et ollaa Savitaipaleelt. Siithä se riemu synty, hyvä ettei vähä kyynelehitty. Hää kerto, et hänel on tuttui Hämäläise kyläs, ja yhteisiihä ne ol. Siin muisteltii edesmenneit Linnavuore Raijaa ja Kylliäise Leilaa, ja Erkki Kylliäine ol häne rakkaa opettaja sukkuu. Suutari Päivil ja muil lupasi viijä terveisii. Täs näit nyt tulloo koko seutukunnal, ja Airi Hyvärinen tuumas viel, et en ois ottant kahvist maksuu…

Kievariskii on olt hiljassii vuosii, ko lohikielto on olt nyt kolm vuotta voimas. Paikkakuntalaiset saap sitäkii pyytää, mut ulkopuoliset saap oottaa viel neljä vuotta.

Puolilt päivi myö tankattii kahelkympil aika kallist (196jottai) pensaa, mentii ettimmää vanha kuppilaa, vaa huomattii, et K-kaupa kylkee ol sen jatkoks tehty mahtava ravintola, siel myö syötii porsaakaslerii, joka ol kypsennetty hyvi tummaks, ravintolan kalustuksee hyvi sopivast, ja sit myö koukattiikii Karikasniemelt taas Norja puolel… (jatkuu)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *