Lemin kirjastossa voi sukeltaa taiteilija Franciska Steniuksen mielenmaisemiin – tulkintoihin maisemista Lemillä ja Italian Abbruzzeilta.
Franciska Stenius syntyi Italiassa, jossa hänen isänsä Göran Stenius toimi Suomen asiainhoitajana Vatikaanissa. Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1951, jolloin Franciska Stenius oli kahdeksanvuotias.
– Kirjoitin ylioppilaaksi Suomessa vuonna 1962, ja sain kummitädiltäni lahjaksi vuoden oleskelun Italiassa, hän kertoo.
Roomassa hän aloitti taideopintonsa Vladimiro Franchettin ateljeekoulussa ja osallistui opiskelijoiden näyttelyyn. Puolentoista Rooman-vuoden jälkeen Franciska Stenius palasi Suomeen ja jatkoi opintojaan Vapaassa taidekoulussa ja Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella. Helsingissä hän aloitti kuvittajantyöt kuvittamalla isänsä kirjan, ”Den romenska komedin” ja sijaistamalla Henrik Tikkasta Huvudstadsbladetin piirtäjänä.
Pian Italia kutsui takaisin, taideopinnot jatkuivat. Taideopintojen parissa Franciska Stenius tapasi myös Francesco Savinin, jonka kanssa avioitui vuonna 1986. Elämä asettui Italiaan, mutta isoisän aikanaan hankkima Tuhkaniemen kesäpaikka Kivijärven rannassa Lemillä pysyi jatkuvasti osana sitä.
Italian ja Lemin maisemat ovat Franciska Steniuksen taiteen lähtökohta:
”Ulkoiset maisemat, kauneuden elämykset vaikuttavat minuun vahvasti, ja niitä minä haluan vangita maalauksiini, säilyttää niissä ja välittää edelleen”, selvittää hän Lemin kirjaston näyttelyn esitteessä.
Italiassa se on ollut helpompaa kuin Lemillä.
– Olen kerran koettanut tulla tänne maalaamaan marraskuun lopulla. Kun Tuhkaniemen mökillä ei ollut sähköä, piti työtä tehdä kynttilöiden ja öljylampun valossa, mikä oli kovin hankalaa, hän kertoo.
Ihan mahdotonta se ei kuitenkaan ole ollut, sen todistavat näyttelyssä esillä olevat Lemin-maisemat.
Kirjaston lukusalin seinillä avautuvat Apenniinien vuoriston näkymät syksyn ja alkukevään ruskeina mutta myös kesän väreissä.
– Ne kuvaavat seutua jossa asumme, taiteilija kertoo.
Francisca Stenius maalasi aiemmin öljyväreillä, mutta on sittemmin vaihtanut akryylimaaleihin, jotka kuivuvat nopeasti ja helpottavat työtä.
– Mutta eivät ne yhtä hyviä ole, öljyvärit sitovat toisella tavalla valon sisäänsä, hän sanoo.
Lemin näyttelyssä on myös akvarelleja.
– Vesivärityö on taas toisenlaista: työ on tehtävä kerralla, tulos on se mikä syntyy, sitä ei voi korjata. Paljon niitä joutuu roskakoriin, mutta paperia voikin roskiin laittaa, kangasta ei.
Vaikka onkin koulutettu taiteilija, Francisca Stenius ei ole ollut koskaan sitä täysipäiväisesti. Aina on ollut jotain muuta. Ennen avioliittoa hän työskenteli puolipäiväisesti. Nyt suuren osan ajasta vie puolison kotitalon, Savinien talon kunnostus muun muassa maanjäristyksen aiheuttamien vaurioiden jäljiltä.
– Se ei olekaan ihan pieni urakka, sillä se Suomessa taloa sanottaisiin kaiketi linnaksi, hän sanoo.
Hän on myös koonnut Savinien suvun historiaa 1800-luvulta lähtien: muun muassa 15 vuodessa syntyneen 4700-sivuisen julkaisun 1800-luvulta peräisin olevasta päiväkirjasta.
Kesän myötä osoite aina kuitenkin muuttuu Lemillr, jossa Göran ja Lisbeth Steniuksen seitsemän lasta jälkikasvuineen lomailee Tuhkaniemen mökillä.
– Olemme perustaneet perheyhdistyksen, joka ylläpitää paikkaa. Kesäisin siellä on paljon väkeä, nytkin taitaa olla kahdeksantoista henkeä, hän kertoo.
Tänä kesänä matkaan lähti myös 20 pienikokoista maalausta ja akvarellia – kymmenen kuvaa Lemiltä, kymmenen Italiasta. Niistä koottu näyttely on esillä Lemin kirjastossa 28. elokuuta saakka.