Etsaus-akvatinta on metalligrafiikan menetelmä, johon Akseli Gallen- Kallela ihastui ja johon hän tutustutti myös Hugo Simbergin. Tällä tavoin tehtyyn taiteeseen voi tutustua tiistaista lähtien Lemin kirjastossa, kun Marja Matikaisen taidenäyttely avautuu.
Monivaiheista menetelmää on maallikon vaikea selostaa, vaikka se olisi tarkkaan selitettykin. Piirustus syövytetään tai piirretään pohjustetulle kuparilevylle, minkä jälkeen useiden työvaiheiden ja kemiallisten prosessien jälkeen se on valmis vedostettavaksi paperille prässin avulla.
– Menetelmä tarkkuutta vaativa, mutta se sopii minulle, ja tuloksen yllätyksellisyys kiehtoo, Marja Matikainen sanoo.
Kun mustavalkoiseen kuvaan lisätään värejä, työ on aiempaakin tarkempaa. Uniikkeja töitä syntyy, kun vedostettavaan kuvaan liitetään vaikkapa käsintehtyä paperia. Vanhojen kirjojen paljon kangaskuitua sisältävät sivut ovat mielenkiintoisia taustoja taidehistoriallisille töille, nuottivihot musiikin elävöittämiin vedoksiin ja kasviaiheiset paperit luontokuviin.
– Ostin Espanjasta Antikvariaatista inkvisiittoripaavi Gregorius IX:n latinankielisen ja repaleisen kirkon lakikirjan vuodelta 1651. Sen sivuja yhdistän välimerellisiin ja taidehistoriallisiin aiheisiin, Matikainen kertoo.
Metalligraafikoksi Lemillä vuonna 1948 syntynyt Marja Matikainen (s. Nikunen) kävi pitkän tien.
– Kuvaamataidon opettajani Lappeenrannan Tyttölyseossa näki minussa lahjakkuutta ja rohkaisi hakemaan Ateneumiin. Kotona Lemillä ei ajatusta taiteilijaksi pyrkimiseksi pidetty hyväksyttävänä, mutta lupa pyrkiä Ateneumin opettajalinjalle tuli.
Opiskelupaikkaa ei kuitenkaan tullut.
– Se ei ollut oikea linja, minulle kerrottiin päsykokeen viimeisessä vaiheessa. Olisi pitänyt pyrkiä graafiselle linjalle, kertoivat valitsijat. Aloitin sitten Helsingin Yliopistossa historian, taidehistorian
ja valtiotieteitten opiskelun. Pyrin myös Yliopiston piirustuslaitokselle, jossa kävin tunneilla pari kertaa viikossa koko opiskeluni ajan.
Matikainen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1973 ja suoritti vaadittavat kasvatustieteen opinnot ja opetusharjoittelun historian ja yhteiskuntaopin vanhemman lehtorin pätevyyttä varten.
– Opettajan töitä teinkin sitten sekä Espoossa että Tampereella.
Taiteen tekeminen ei loppunut, vaan jäi hiukan taka-alalle. Grafiikka tuli kuvaan Tampereella 1980-luvun loppupuolella. Matikaisella oli siellä yhteinen työhuone toisten graafikkojen kanssa, ja hän työskenteli myös Taiteilijaseuran tiloissa ja osallistui grafiikan ja akvarellimaalauksen kursseihin.
– Metalligrafiikkaan tutustuin taidegraafikko Tuula Lehtisen työhuoneella ja se sytytti kipnän. Näin myös paljon grafiikkaa työskennellessäni kymmenisen vuotta tamperelaisen Galleria Saskian näyttelysihteerinä. Tuula Lehtisen oivallisesta kirjasta Metalligrafiikka tuli minulle alan ”raamattu”.
Menetelmän vaatimat kemikaalit ja tilaa vievä prässi tekevät sen, että asuintiloissa ei grafiikan tekeminen tule kyseeseen. Matikainen oli teettänyt Hervannan ammattikoulussa oman prässin, jota käytti yhteistiloissa Tampereella. Ihan oman työtilan hän sai vasta, kun muutti miehensä kanssa synnyinkotiinsa Lemin Ruomiin.
– Puretun navetan paikalle rakensimme ”kesäpajan”. Täällä pääsin tosissani etsimään rajojani grafiikan alalla. Aloin tehdä värigrafiikkaa ja chine-collee -töitä, joissa yhdistelen etsauksiani ja käsintehtyä paperia, hän kertoo.
Lemillä Marja Matikainen on laajentanut taiteen tekemistään myös kuvanveiston puolelle: pihapiirissä on viisi patsasta, joissa hän on käytetty vanhoja perustuskiviä, kauniinmuotoisia rapakiviä ja talon tuulimyllyn jauhinkivet. Niihin hän liitti isoukkinsa Mäkelän pajassa.takomia rautaesineitä ja muita talon töissä käytettyjä esineitä: padan, haahlon ja Pokun aisakellon. Patsaspihan nimeksi tuli: Esi-isieni työn työlle. Heikki Ahonen samalta kylältä toteutti suunnitelman.
Marja ja Martti Matikainen ovat tehneet paljon muutakin pihapiirin rakennuksissa. Vanha, vuonna 1902 rakennettu päärakennus, jossa Marja Matikaisen isällä Unto Nikusella oli puutyöverstas ja äidillä Ruusa Nikusella kangaspuunsa, on entistetty pitkälti alkuperäiseen asuunsa. Isossa tuvassa on juhlava olo: Iso-ukin Taavetti Kirvesmiehen veistämä keinutuoli keskellä huonetta, seiniä kiertävät penkit on maalattu hillityn vihertäviksi, paljailla hirsiseinillä on tauluja eri vuosikymmeniltä.
Talon toisen pään kamarit on sisustettu valkoiseksi romanttiseen tyyliin. Kaikki vanhan talon esineet liittyvät jollain tavalla suvun historiaan, myös kamarien kalustus: niissä heijastuu Ruusa äidin lapsuuden muisto menetetystä Karjalasta, hänen mummilansa kestikievarin sali Raudussa, jonne pikku-tyttö sai vain ovelta kurkistaa. Lasiverannalla kukkivat pelargoniat aivan kuin silloin ennen.
Aitta on päärakennustakin vanhempi, sen takaseinään on veistetty vuosiluku 1863, ja se on nyt remontoitu kestämään aikaa. Naisten aittaa hallitsevat Marja Matikaisen mummin Eeva Kirvesmiehen vanhat kangaspuut 1800-luvulta, rukit ja käsityöt. Orresta riippuu kansallispukuja ja Martti Matikaisen äidin lottapuku.
Miesten aittaan tulee sitten miesten työntekoon liittyvää esineistöä. Marja Matikainen on valokuvannut ja luetteloinut lapsuudenkotinsa esineistön.
Lemin kirjatoon avautuvaa näyttelyyn Marja Matikainen tuo mielitöitään vuosien varrelta. Kyseessä näyttely on hänen kolmas yksityisnäyttelynsä Lemillä.
– Kirjaston lainaussaliin ripustan valoisia luontoaiheisia töitä ja pieniä hellyttäviä akavrellejani. Lukusaliin tulee kulttuurihistoriaan liittyviä kuvia sekä naisen elämää ja tunteita käsitteleviä töitä, hän suunnittelee.
Kirjaston lukusaliin tulee myös laatikko, jossa on myytäviä grafiikan vedoksia ja taidekortteja.
– Kun kirjastosta reilu vuosi sitten minulle ehdotettiin näyttelyn pitoa, epäröiden suostuin. Talvella sitten sain sähköpostia: näyttelylle pitäisi keksiä nimi. Olimme juuri tulleet Roomasta ja katselin Espanjan-kotimme seinillä olevia töitäni: Silloin mieleeni tuli lentävä lause ”Ars longa, vita brevis” (Taide pitkä, elämä lyhyt). Taide ja taito säilyvät, yhden ihmisen aika on siihen verrattuna lyhyt, Marja Matikainen sanoo.
Marja Matikaisen näyttely Ars longa, vita previs Lemin kirjastossa 2.9.-31.10.2025. Kaikille avoimet avajaiset tiistaina 2. 9. kello 13-15.