Teuvo Hömppi: Luonnonsuojelualue (Neirol-kustannus 2024)
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Minulla on ollut kaksi kirjaa,joitten lukeminen on hyvin työlästä. – Toinen on jo monta vuotta ollut työn alla, ja tämänkin lukemiseen on mennyt reilusti koko kesä. Ei siksi, että kirja olisi huono, tai tekstissä jotain vikaa, ei, ei. Vika on lukijan lonkassa,joka ei anna istua ja on ollut muutenkin tuskallinen ja hyvin kirjavassa hoidossa kaiken kesää.
On kyllä sanottava, että kun sain kirjan käsiini, ensimmäisenä silmille hyppäsi kirjan nimi. Luonnonsuojelu on ollut niin kuumaa ja riitaisaa asiaa vuosikausia, että entisenä Savitaipaleen Seudun Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja-sihteerinä olisin nimeksi valinnut ihan jotain muuta. Mutta nimi on kyllä hyvin tarkoituksenmukainen, juuri sellaisesta asiasta kirjassa kerrotaan.
Teksti on hyvin selkeää, kaunista kieltä ja kilttiä, vaikka tässä tutkitaankin raakaa rikosta, lopulta jopa useampaa. Tarina on tavallaan raportti poliisin ja siviilien yhteistyöstä ja tutkimisesta, loppua kohti jännitys tiivistyy, kuten pitääkin, ja aivan lopussa odottaa hyvin maalaisromaanimainen päätös.
Tarina sinänsä vie minut lähipitäjään, luonnonsuojelupaikoille, kallioille ja jäkäläkankaille, ihmisten nimet ovat hyvin tutun kuuloisia, kukaan ei kiroile, kaunis rikostarina tutun tuntuisine henkilöin, kotoisa kertomus. Toimistovirkailija leijailee paikalle aina juuri yhtä tehokkaana, ja jonkun puheenvuorot alkavat aina rykäisyllä. Kauheat asiat on kiedottu jotenkin hentoiseen ruusunpunaiseen, leppoisaan arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi, harvoin saa lukea näin kaunista tekstiä rikosromaanissa.