Testi ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kaikissa tapahtumissa Mäntyperän eukko tekee nykyään tutkimusta myös vajaakuntoisen mahdollisuuksista osallistua. Taipaleen seurakunnan kolme kirkkoa ovat kaikki aika pyörätuoliystävällisiä, mutta juttujen teon kanssa on vähän niin ja näin. Jo alusta pitää etsiä paikka,josta mahdollisesti saisi kuvia, kuulisi ja näkisi kaiken… Joka kerta oppii jotain.
Tällä kertaa harmillisin asia oli ohjelmalehtinen, jossa kapellimestarioppilaita ei esitelty, joten huonokuuloinen toimittajanplanttu ei saanut selvää sen paremmin nimistä kuin muistakaan taustatiedoista. Sen verran lehtisessä kerrotaan, että puhallinorkesterijohdon koulutus on alkanut Sibelius-Akatemiassa syksyllä 2001 vastuuopettajana Kalervo Kulmala.
Pikkuhiljaa opiskelijamäärä kasvoi ja vuonna .2005 Puolustusvoimat tekivät yhteistyösopimuksen Sibelius-Akatemian kanssa. Koulutukseen kuului myös tämän kaltaiset vierailut ammattisoittokuntiin. Opettajina ovat olleet myös Pekka Savijoki ja Peter Larsen vuoteen 2016, minkä jälkeen Petri Komulainen on johtanut koulutusta.
Opiskelijat voivat valita joko 5,5- tai 2,5-vuotisen koulutuksen ja suuntautua joko yleiseen tai sotilasmusiikkiin ,johon Puolustusvoimat järjestää omat soveltuvuuskokeet ja sotilas-aineiden kurssit.
Jokainen johtaja-oppilas kertoi jotain itsestään, mutta mikrofoni sotki ainakin näin lähellä istuvan korvat niin, että kuulin vain ensimmäisen olevan kolmannen vuoden opiskelija, ja sillä koulutuksella Philip Sparken Jubilee Overture lähti vauhdikkaaseen lentoon. Todella upea aloitus. Seuraava nuori opiskelija valitteli ihan hyvällä suomenkielellä, ettei puhu suomea, mutta Jean Sibeliuksen Pelleas ja Mèkisande 0p.46, II Mèlisande, soi kauniisti, oli ilo seurata johtamista sormenpäitä myöten.
a nyt päästii todella vauhtiin, Toisen vuoden opiskelija johti monelle tuttua musiikkia elokuvasta Tähtien sota, ja kun kyseessä on Planeetta Mars, niin kyllä paukkuu ja jyrisee! Hiukset somasti pienellä nutturalla nuorukainen takoi orkesteriin todella sotaisaa voimaa! Johtaja-oppilaista monet myös soittivat tässä orkesterissa, ja kävipä ilmi sekin, miten tärkeänä pitivät edustuspukujaan… mutta kadehtivat silti paikallisia luurankotakkeja ja punaisia hurmehousuja… ainakin hiukan.
Ihanasti orkesteri seurasi Alpred Reedin Armenialaisen tanssin, rauhallisia sekä hyvinkin temperamenttisia teemoja, valkoisen tupsun johtajan olkapäällä heilahdellessa rytmin mukaan. Tuttu ja turvallinen Oskar Merikannon Valse Lente op.33 soljui ihanan kauniisti holveissa, oli todella upeaa seurata niin monen nuoren ihmisen tapaa ohjata orkesteria, jokaisella oli ihan omat pienet sormenpää liikkeet tai laajat kaaret, käskyt ja pyynnöt, eri tapa kiittää orkesteria ja yleisöä, ja tarkasti seurasivat myös toistensa työskentelyä, kaikesta voi oppia..
Pieni tumma neitonen nousi soittajien joukosta johtamaan neljä pientä mustalaistanssia, kertoi ihan hyvällä suomenkielellä, että tämä oli hänen ensi konserttinsa, täällä Savitaipaleen kirkossa. Hienosti meni, ja upeat tanssit saivat silmissä helmat hulmuamaan ja kengän kannat kopsamaan. Kovin hartaasti oman osuutensa soittaneet nuorukaiset tätä ensikertalaisen johtamista seurasivat…
Tummatukkainen nuorukainen oli ottanut puheessaan oppia presidentiltämme, hänellä oli kolme pointtia, tosin aakkosina, kun hän kertoi johtamastaan Frigyes Hidas: Merry Music- Vidam Zenestä… Kuuliaisesti orkesteri taipui hänenkin ohjauksessaan. – Mitenhän orkesterit oikein orientoituvat näihin johtajakoulutuksellisiin konsertteihin, joka kappaleelle tulee hiukan erilaisia painotuksia ja pienen pieniä merkkejä….
Aivan huikean sooloesityksen saimme oboetistiltä:: Taskentissa syntynyt Sonia Rakhmatullina, musiikin kandidaatiksi Singaporessa valmistunut, ja Sibelius-Akatemiassa opiskeleva freelance -muusiikko tanssitti säveliä valkopukuisen presidentin orkesterin soittajan johtaessa orkesteria… Harvoin on kuultu noin upeaa oboen soittoa, olin aivan häikäistynyt, miten ihmeellä hän pystyi juoksuttamaan säveliä tuolla tavoin vaikealla soittimella! Musiikki oli Nikolai Rimsky-Korsakovin Oboevariaatiot Glinkan teemasta.
Loppuksi soittaja-oppilaat tulivat orkesterin eteen kiittämääm niin yleisöä,kuin soittajiakin, mutta mitä ihmettä, missä olivat kukat ja yleisön ja Savitaipaleen kiitokset!!! Lähes täysi kirkko sai nauttia vallan mainiosta konsertista, sitä makusteltiin varmasti hartaasti vielä kotimatkalla, kuka meni Lemille, kuka Taipalsaarelle, Mäntyperän eukko kilpaa täysikuun kanssa muisti sentään kiittää myös kaveriaan huikeasta illasta.