Onko vanhan lupa haaveilla – ja toteuttaa haaveitaan? Pystyykö kahdeksankymmpinenkin oppimaan uutta ja tekemään muutoksen elämäänsä? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Tapiolan teatterinäyttämöllä draaman ja huumorin keinoin ensi-iltansa saaneessa Kaukorakkaus-näytelmässä.
Näytelmän 82-vuotias Kauko ehti elää puoli vuosisataa puolisonsa Pirkon kanssa, kunnes yhteiselo päättyi Pirkon muistisairauteen. Yksinäisellä ja säntillisellä Kaukolla on aikaa miettiä menneitä ja kaihota ensirakkautensa Liisan perään. Kaiho muuttuu konkreettiseksi etsimiseksi, kun Kauko tutustuu nykytietotekniikkaan ja sen antamiin mahdollisuuksiin.
Lemin nuorisoseuran uutuusnäytelmä on tärkeiden kysymysten äärellä kevyellä mutta samalla vaativalla otteella. Erityisen vaativa näytelmä on pääosaa Kaukona esittävälle Arto Penttilälle, joka nousee Tapiolan lavalle jo 25. näytäntökautena. Kun hän nyt nousee, ei hän sieltä juuri poistukaan; näytelmä on samalla kahden näytöksen pituinen monologi, jossa Penttilä saa olla äänessä ison osan ajasta. Hän selviää suururakastaan hienosti, luo kuvan vakaasta ja harkitsevasta Kaukosta, jonka sydän johdattaa uusille poluille etsimään kerran kadotettua.
Kauko harmaassa villatakissaan piintyneine tapoineen olisi pitemmän päälle raskasta katsottavaa, jos vauhtia näyttämölle eivät toisi hänen teini-ikään juuttuneet poikansa Timo (Arto Heimonen) ja pojanpoikansa Mickey (Jussi Sinkko). Omille jutuilleen hittelevät e-urheilijat ovat toista maata kuin ”äijä”.
Jos vielä joku pidätteli nauruaan, oli se toivoton tehtävä, kun kuvaan pääsivät hymytön pankkivirkailija (Jaana Sinkko), puhelias Hillevi (Liisa Haiko), supernopeapuheinen elektronikkamyyjä (Kai Grén), tai ilmielävä Wikipedia (Leena Uski). Sivuroolitkin voivat nousta keskiöön, kun ne tehdään niin herkullisesti kuin Lemin nuorisoseurassa osataan. Kuten tekee myös Merike Koiv Kaukon työkaverin Railin roolissa tai Jarkko Järvinen baarin asiakkaana – ilman vuorosanoja.
Railin ohella Kaukon menneisyydestä nousee toisenlaista elämää elänyt, mutta Kaukoa ymmärtävä armeija- ja hautausmaatyökaveri Kyösti (Pentti Kauppi), ja viimein ääneen pääsee myös nuoruuden rakkaus Liisa. Merja Kouvo osoittaa muuntautumiskykyään, kun hän näyttäytyy Kaukon muistoissa eri vuosikymmeniltä.
Minna Lindgrenin kirjoittaman näytelmätekstin dramatisoi Merja Larivaara. Kirjoittajan luvalla ohjaaja Sami Sivonen sovitti tekstiä edelleen Tapiolan lavalle. Sivosen oivalluksiin kuuluu tuoda näyttelijät lausumaan puhelinviestinsä ja herättää Wikipedia henkiin. Sivonen on vastannut myös valo- ja äänisuunnittelusta, joka hyödyntää luovasti Tapiolan valoja, ääntä ja tietotekniikkaa – aina henkilöiden ja tekijöiden esittelyä myöten.
Valo- ja ääniajosta vastaa jo nuoreen ikäänsä nähden tekijäksi noussut Konsta Jukanen. Musiikki on Valtteri Ruokosen ja Anna Törmän käsialaa. Eri vuosikymmenten ja monien tyylien puvustuksesta vastaa Airi Peutere työryhmän kanssa. Kekseliään ja nopeat vaihdot mahdollistavan lavastuksen tekijät löytyvät näyttelijäkaartista: Kai Grén, Arto Heimonen, Merja Kouvo, Jaana Sinkko ja Jussi Sinkko. Näyttelijät maskeeraa Pirjo Nykänen, joka vastaa myös näytelmäkuvista.
Nuorisoseuran näytelmätyöryhmä näyttää jälleen kerran, että harrastajat voivat tarjota teatterielämyksen siinä kuin ammattilaisetkin. Näytelmä löytänee katsojia helposti, sillä vanhoja ja vanhuusikään tulevia kaukoja, kyöstejä ja raileja Lemillä ja Etelä-Karjalassa piisaa.
KAIJA LANKIA
Edellä oleva on kirjoitettu torstai-illan kenraaliharjoituksen perusteella. Kaukorakkaus sai ensi-iltansa perjantaina, jolloin paikalla oli myös näytelmän dramatisoinut Merja Larivaara. Lemin Kirjavalle on kerrottu, että Larivaaran nauru kiiri katsomosta ylimpänä. Hän oli ollut erittäin tyytyväinen esitykseen ja kertoi vievänsä sanaa myös tekstin kirjoittajalle Minna Lindgrenille., että ehdottomasti kannattaa tulla katsomaan.
Näytelmän toinen esityskerta oli lauantaina ja seuraava nyt sunnuntaina kello 14. Liput myy Nettilippu ja niitä saa myös ovelta.